Pienten nyppylöiden Suomesta tulee lumilautailun taitoniekkoja

BBC:n matkailudokumenteista tuttu Monty Python -koomikko Michael Palin brändäsi aikoinaan Suomea riemastuttavalla tavalla laulussa Finland. Brittiläisen huumoriryhmän esityksessä kummasteltiin, miksi Suomea väheksytään matkailukohteena, vaikka täällä voi esimerkiksi ratsastaa ponilla tai katsella televisiota.

Palinilla oli kieli tukevasti poskessa, kun hän lauloi Suomen ylevistä vuorista. Eihän Suomessa oikeasti mitään vuoria ole, onneksi on sentään tuntureita ja vaaroja. Mutta vaatimattomia nyppylöitä ovat meikäläiset tunturit Alppeihin verrattuna.

Suomessa on turha haaveilla olympiakisojen mitat täyttävästä kelkkailuradasta tai kauhistusta herättävistä syöksylaskurinteistä. Takavuosien nopeuslaskutähti Kalevi Häkkinen ei kotimaassaan päässyt huippuvauhtiinsa, kun riittävän jyrkkää rinnettä ei löytynyt.

Tuulitunneliakaan ei vielä tunnettu Häkkisen parhaina aikoina, joten lajiharjoittelu hoitui auton katolla. "Häkä" Häkkisen legenda alkoi kasvaa, kun kuvat soratiellä kiitävän Ladan katolla kyyristelevästä hurjapäästä levisivät maailmalle.

Matalien rinteiden maassa on hyvätkin puolensa. Siltä ainakin on tuntunut viime aikoina, kun olen selaillut urheilusivuja. Lumilautailijat keräsivät komean mitalisaaliin lauantaina päättyneistä MM-kisoistaan. Samaan aikaan mäkikotkat, yhdistetyn miehet ja hiihtäjät saavuttivat maailmancupin kisoissaan ynnä muut -sijoituksia.

Suomesta siis löytyy kiistatta taitavia lumilautailijoita. Ja siitä saamme kiittää alppihiihtäjien vieroksumia pieniä ja loivia rinteitämme. Vauhti ei päätä huimaa, mutta temppuiluun nyppylät ovat omiaan.

Enni Rukajärvi voitti MM-kultaa slopestyle-kilpailussa, lajissa, joka haikailee pääsystä Sotshin vuoden 2014 olympialaisiin. Jos slopestyle hyväksytään, on kuusamolainen taitoniekka Rukajärvi tervetullut vahvistus suomalaisten olympiamitaliehdokkaiden harvalukuiseen joukkoon.

Viimeistään Peetu Piiroisen hopeamitali Vancouverin olympiakisoista toi lumilautailun kaikkien urheilusta kiinnostuneiden suomalaisten tietoisuuteen. Piiroinen oli MM-kisojen aikaan selkävaivan runtelema, mutta velipoika Petja ja muut sinivalkoiset snoukkaajat pitivät lippua korkealla. Suomi kahmi kisoista kaksi maailmanmestaruutta ja kaksi himmeämpää mitalia.

En voi kehua tuntevani lumilautailua kovinkaan syvällisesti. Huimilta temput joka tapauksessa näyttävät. Lajin termistö eli snoukkasanastokin tuntuu melko vieraalta. Paippi nyt alkaa jo tuntua tutulta, samoin Airi. Gräbikin on tuttu sana mailapeleistä, mutta bounaaminen, regulaarit ja goofit menevät jo yli ymmärryksen.

Peetu Piiroista minäkin olisin äänestänyt Vuoden urheilijaksi, mikäli olisin ajoissa muistanut äänestykseen osallistua. Olympiamitali on aina olympiamitali. Piiroinen vaikuttaa myös sympaattiselta urheilijalta, hänellä ei näyttäisi olevan taipumuksia minkäänlaiseen leuhkailuun tai ylenpalttiseen meuhkaamiseen.

Enni Rukajärvi ei ehtinyt Espanjan MM-kisoista mestaruusjuhliin Suomeen, vaan matka jatkui Yhdysvaltoihin lajin jättitapahtumaan, X-Gamesiin. Rukajärven lisäksi tulevan viikonvaihteen kisoissa palkintopallipaikkoja tavoittelevat maajoukkuelautailijoista Ilkka-Eemeli Laari, Peetu Piiroinen ja lumikourun MM-pronssimitalisti Markus Malin.

Kirjoittaja on Karjalaisen urheilutoimittaja.