Piikki kahteen suuntaan

Tiistai on merkkipäivä sotien runteleman Suomen toipumishistoriassa. Neuvostoliitolle välirauhansopimuksella laivastotukikohdaksi vuokrattu Porkkalan alue palautettiin Suomelle 26. tammikuuta 1956.

Porkkalasta piti syyskuussa 1944 lähteä nopeasti, reilussa viikossa, mutta työtä johtanut Helsingin kaupungin rahatoimenjohtaja Erik von Frenckell oli ripeä mies.

Määräaikaan mennessä väestö eli 7 272 ihmistä, kaikki koti-irtaimistot, työkalut ja maatalouskoneet oli evakuoitu, samoin kotieläimet: 994 hevosta, 138 sonnia, 3 993 nautaa, 1 146 vasikkaa, 1 251 sikaa ja 959 lammasta. Peruna- ja juuressato saatiin Suomeen, samoin kaikki vehnä ja ohra sekä suurin osa kaurasta ja puolet heinäsadosta. Talven alla suomalaisia jäivät eniten harmittamaan rajapuomin taa jääneet 25 000 mottia halkoja.

Neuvostoliitto tarvitsi tukikohdan nopeasti, sota Saksaa vastaan jatkui. Maailmansodan päätyttyä Porkkala pysyi suomalaisille suljettuna alueena, josta ei paljoa tiedetty. Ulkomaalaisiakin kiehtoi ”maailman pisin rautatietunneli” – suomalaisjunat saivat ajaa vuokra-alueen poikki vain vaunujen ovet lukittuina ja ikkunat luukuilla pimennettyinä.

Porkkalan niemi oli Neuvostoliiton piikki merelle ja piikki itsenäisen Suomen lihassa.

Vuokrasopimusta oli vuoteen 1997. Moni asia maailmanpolitiikassa ja sotilasstrategiassa ehti kuitenkin muuttua jo 1950-luvulla.

Neuvostojohtaja J.V. Stalin oli kuollut vuonna 1953, ja suurvaltasuhteissa alkoi ”suojasään aika”. Liittoutuneet olivat vuonna 1955 pystyneet sopimaan Itävallan miehityksen päättymisestä sopimuksella, joka teki Itävallasta puolueettoman maan.

Neuvostoliitto oli jo vuonna 1950 palauttanut uudelle Kiinan kansantasavallalle Port Arthurin laivastotukikohdan samalla kun maat solmivat ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Neuvostoliiton uusi johtaja N.S. Hruštšev sovelsi samaa mallia Suomeen: Porkkala luovutetaan, jos sovitaan myös Suomen yya-sopimuksen jatkamisesta. Samalla Neuvostoliitto saisi myötätuntoa maana, jolla toisin kuin Yhdysvalloilla ei ollut tukikohtia ulkomailla. Tavallaan Porkkala-päätös oli kiitos myös Ruotsille sen puolueettomuuskannasta sotilasliitto Natoa vastaan.

Presidentti J.K. Paasikivelle tämä sopi hyvin. ”Kynä on korjannut, mitä miekka on särkenyt”, hän sanoi Porkkalasta radiopuheessaan. Suomi ei voinut saavuttaa Paasikivelle tärkeää puolueettomuutta edes muodollisesti, kun maassa oli vieraan vallan tukikohta, jonka joukoilla oli vapaa kauttakulkuoikeus. Jatkossa Suomen asema riippuisi yya-sopimuksen tulkinnasta. Jo samana vuonna 1956 Hruštšev mainitsikin myös Suomen Euroopan muiden puolueettomien maiden joukossa.

Aseteknologiassa ydinaseet olivat vähentäneet maihinnousujen uhkaa ja samalla rannikkotukikohtien merkitystä. Liittämällä Baltian maat itseensä Neuvostoliitto oli myös saanut pitkät siivut Itämeren rannikkoa. Lisäksi Hruštševin Neuvostoliiton merivoimien komentajaksi nimittämä amiraali Sergei Gorshkov näki selvästi, ettei punalaivasto enää saanut jäädä sisämerten mottiin Suomenlahdella tai muuallakaan.

Painopiste siirtyi pohjoisille merille, ja Kuolan niemimaalla alkoi maailman suurimman laivastotukikohdan rakennustyö. Aika oli ajanut Porkkalan ohi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.