Piiloon maan tavan taakse

Puoluetukien jakamista on viime viikkoina perusteltu käsitteellä "maan tapa". Maan tapaan on kuulunut jakaa yleishyödyllisiin kohteisiin tarkoitettua rahaa vaalitukena. Maan tavaksi käytännön tekee se, että näin on tehty vuosikymmenten ajan. Tällä poliitikot ovat pyrkineet selittämään arveluttavien vaalitukiensa käyttämistä.

Äänestäjät eivät ole olleet kyseisestä tavasta tietoisia, ainakaan nyt ilmitulleessa laajuudessa.

Nyt asiasta tiedetään, eikä käytännölle selvästikään hurrata. Samassa liemessä ovat enemmän tai vähemmän kaikki puolueet.

POLITIIKKOJEN kannalta on ongelmallista, että ovat tienneet käytännöstä, mutta eivät ole tehneet asialle mitään.

Nyt - vasta nyt - hekin ovat valmiita kyseenalaistamaan maan tavaksi tulleita käytäntöjä eli arveluttavalla tavalla hankittuja vaalitukia. Heille "maan tapa" muuttui epäilyttäväksi vasta kun osa äänestäjistä alkoi harmistua ja suuttuakin asiasta.

Monesta äänestäjästä ymmärrettävästi tuntuu nyt, että häntä on huijattu, koska käytännön moraalinen pohdinta käynnistyi vasta julkisuuden kautta.

PÄÄMINISTERI Matti Vanhanen (kesk.) sanoi sunnuntaina pääministerin kyselytunnilla, että hän ei voi olla vastuussa vanhan järjestelmän toimintatavoista.

On tietysti totta, että ei hän ole vastuussa sen syntymisestä. Mutta hän on vastuussa siitä, että käytäntö sai jatkua, vaikka maailma on muuttunut.

Vanha järjestelmä syntyi toisenlaiseen maailmaan, eikä silloin edes haluttu tai osattu kaivata avoimuutta poliittiseen elämään. Nyt on nyt, eli politiikka tarvitsee läpinäkyvyyttä ja se nykypoliitikkojenkin tulisi tietää.

Mutta eivätpä ole näköjään tienneet tai halunneet tietää. Läpinäkyvyys ei merkitse, että kaikki mahdollinen on raadeltavissa, vaan että esimerkiksi vaalituen pelisäännöt ovat myös äänestäjien tiedossa.

VAIKKA Vanhanen ei voikaan ripotella tuhkaa päälleen ja ottaa oman ja muiden puolueiden vuosikymmenten takaisten arveluttavien vaalitukien vastaanottamisesta yksin syytä niskoilleen, ei hän silti pulmunenkaan ole. Maan tavan soveltamisen taakse ei voi, eikä kannata mennä piiloon.

Pulmunen hän ei - kuten eivät muutkaan arveluttavaa vaalitukea saaneet poliitikot - ole, koska maan tavan käytännön jatkaminen on merkinnyt samalla sen hyväksymistä. Siksi Vanhasen toteamus, että käytäntö olisi pitänyt muuttaa jo 50 vuotta sitten, on tuntuu hurskastelulta. Pääministerinä hänellä olisi ollut mahdollisuus toimia muutoksen aikaansaamiseksi jo aikaisemminkin. Nyt se tehdään vasta pakon edessä.

JONKUNHAN tähän maailman aikaan sopimattomat käytännöt pitää katkaista, ja sen olisi voinut tehdä jo tätä rytäkkää aikaisemminkin.

Silloin pääministerin tulee väistelyn sijaan ottaa vastuu ja valta ja pystyä toteamaan samalla tavoin kuin Sirkku Peltolan Suomen hevonen -näytelmän yksi henkilöistä: "Minulla on vastuu, visio ja perussydeemi".

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.