Pilatut paratiisit

Odotukseni murskaantuivat, kun saavuin erääseen maan idylliseksi kehuttuun historialliseen matkakohteeseen, toimittaja Jaro Asikainen kirjoittaa kolumnissaan.

Ennen matkaani Laosiin kuulin maasta paljon kiehtovia adjektiiveja. Siellä on kuulemma niin hiljaista, että riisin kuulee kasvavan. Villi, koskematon, aito Aasia. Paikalliset ihmiset ovat oikeasti uteliaita valkoihoisia kohtaan.

Odotukseni murskaantuivat, kun saavuin erääseen maan idylliseksi kehuttuun historialliseen matkakohteeseen.

Sielläkään ei päässyt pakoon aina vain samoja länsimaalaisia diskohittejä. Turistit parveilivat ravintoloissa syömässä pizzaa ja burgereita. Joidenkin ravintoloiden televisioruuduissa pyöri länsimaalaisten ikisuosikki, Frendit. Paikalliset olivat kiinnostuneita, mutta lähinnä kaupittelemaan milloin mitäkin rikkaille turisteille. Paikalla oli enemmän valkoihoisia kuin paikallisia.

En epäile, etteikö Laos vielä muutamia vuosia sitten ollut enemmän aiemmin kuvaillun kaltainen, ”aito” maa. Suurin osa siitä on toki sitä yhä, syrjäseudut. On myös huomioitava, että olin liikkeellä vilkkaimman matkailusesongin aikaan.

Silti lukuisia huomiota ei voi kuopata unohduksiin. Matkailu köyhdyttää Kaakkois-Aasian kulttuuria ennennäkemätöntä vauhtia.

Kiihtyvä ilmiö on nähtävissä niin Laosissa, Vietnamissa, Kambodzhassa kuin monissa muissakin maissa. Muutoksen nopeutta kuvaa se, että jotkut maan ominaispiirteiksi muutama vuosi sitten mielletyt määritelmät eivät ehkä enää pidä alkuunkaan paikkaansa.

Kenties voimakkaimmin turistivyöryt ovat mullistaneet Thaimaata. Eräs tuttavani ihmetteli, että maata vaivoin tunnistaa samaksi, jossa hän vieraili viimeksi 2000-luvun alkupuolella. Lukemattomien koskemattomien rantojen tilalla on loistohotelleja, karaokebaareja ja pikaruokaloita. Lyhyessä ajassa moninkertaistunut turismi on jyrännyt alleen kohteiden aiemmin autenttisen tunnelman ja kulttuurin.

Jossain se on korvautunut seksiturismilla, jossain geneerisellä länsimaalaisten sandwich-kulinarismilla. Pattayakin oli joskus unelias kalastajakylä.

Monille turisteille palveluiden parantuminen sopii toki mainiosti. Joulu ja vuodenvaihde ovat vilkkainta lomasesonkia Kaakkois-Aasiassa, kun kolean Euroopan kylmettämät varakkaat länsimaalaiset vyöryvät lataamaan akkujaan Aasian aurinkoon. Parin viikon lepolomalle saapuva vaatii ymmärrettävästi mukavuutta, eikä maan omalaatuisuuteen tutustuminen ole ehkä ensimmäisenä vaatimuksissa.

Ei silti palvele ketään, että aiemmin uniikit maailman kolkat muuttuvat toistensa kopioiksi. Se on sääli. Paitsi että kauniit ja ainutlaatuiset kohteet menettävät alkuperäisen hohtonsa, seuraa turismia usein korruptio ja mittavat ympäristöongelmat.

Thaimaa on naapureitaan rikkaampi maa, ja osaksi se on vuosittaisten 30 miljoonan ulkomaalaisen turistin ansiota. On sinänsä ristiriitaista, että kun maa rikastuu, sen kulttuuri köyhtyy.

Köyhä naapurimaa Laos on matkalla kohti Thaimaan kehitystä.

Ikävä myöntää, että vaikka yritän itse valikoida matkakohteeni ekologisuutta ja paikallisen kulttuurin vaalimista silmällä pitäen, olen väistämättä osa alkuperäistä kulttuuria rapauttavia voimia.

Suhteellisen hiljainen riippumattosaari keskellä Mekongia, jossa tätä kirjoitan, ei enää 10 vuoden päästä liene tunnistettavissa entisekseen.

Kirjoittaja on toimittaja, joka matkustaa ympäri Aasiaa tehden havaintoja kehittyvästä maanosasta.