Pilkettä silmäkulmaan, urheiluväki

Suomen pikajuoksun suuri toivo, koko kansan unelmavävy ja kruununprinssin korvike Markus Pöyhönen pääsi pitkän tauon jälkeen lööppeihin löydettyään pussukan metsästä lenkillä ollessaan.

Markus oli siis lenkillä. No, sehän on kaikin puolin hienoa. Kunto kohentuu ja mieli virkistyy. Raitis ilma tekee ihmeitä kaiken stressin keskellä. Paineita Markuksella totisesti on ollut, onhan hän hampaat irvessä ja hauikset piukeina yrittänyt ja yrittänyt ja yrittänyt takaisin julkisuuteen vuositolkulla. Tuo sitkeys on viimein palkittu.

Luulisi Markuksen nyt myhäilevän tyytyväisenä trimmattuun leukapartaansa, jos hänellä sellainen on. Ja jos ei ole, kannattaisi pikaisesti hommata, se nimittäin täydellistäisi pahan pojan imagon. Ehkä vielä hiuskuontalo mustaksi ja uusi ura takuulla urkenisi jonkun metallibändin laulusolistina. Markuksen tulevaisuus siis näyttää turvatulta ja hyvinkin positiivissävytteiseltä. Voimme kaikki helpottuneina huokaista.

Hiukan enemmän mietityttää yleisurheilu. Ensimmäistä kertaa vuosiin Suomi-Ruotsi -maaottelu kisattiin ilman tuoreita arvokisamitalisteja, ja katsojat kaikkosivat. Sääli, sillä itse mittelöt olivat kyllä mieleenpainuvia. Vaikkapa naisten 3 000 metrin estejuoksu. Kaatumisia, nilkan vääntymisiä, tönimistä, itku silmässä taistelua kipua vastaan, onnen kyyneleitä, pettymyksen parkua. Tai miesten moukarinheitto. Joku olli-pekka viskasi lähelle maailman kärkeä, mutta shown varasti sympaattinen ja hymyilevä ruotsalainen halkaisemalla kastelujärjestelmän putken.

Lisää mielenkiintoa heittolajeihin toisikin tarkkuuden mukaanottaminen arvostelukriteereihin. Maalattaisiin suuri maalitaulu kentän pintaan, siihen voisivat nakella niin keihään-, moukarin- kuin kiekonheittäjätkin. Samaa ideaa voisi hyödyntää myös hyppylajeissa. Jäisi samalla se älyttömän rankka ja kuluttava voimaharjoittelu vähemmälle eikä niin monen tarvitsisi turvautua kiellettyihin aineisiin.

Ja kun nyt kerran lähdettiin tälle linjalle, niin mitä jos kentän laidalla istuisikin arvovaltainen raati (entisistä huippu-urheilijoista ja piinkovista taustavaikuttajista koottu), joka arvioisi kunkin urheilusuorituksen teknisen taituruuden ja taiteellisen vaikutelman. Kuinka puhtaasti Oskari Frösénin selkä taittuu kun hän floppaa, miten sulavasti Mikaela Ingbergin käsi saattaa keppiä, onko Evilän Tommin letit punottu huolella. Entä miten luonnistuu Jukka Keskisalolta vesiesteen ylitys uimapukukierroksella. Puristaako iltapuku oikeista paikoista kun kestävyysjuoksijat hoipertelevat loppusuoraa liian monta kilometriä takanaan.

Ja jos tämäkään ei auta, suosittelen urheiluväkeä käärimään lahkeet, polvistumaan yönkostealle nurmelle ja rukoilemaan pelastusta suuremmilta voimilta. Siinä valonpilkahdusta odotellessa, sateen piestessä ja tuulen lyödessä päin, voi vaikka huoletonna lauleskella: penkin alla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla.

Kirjoittaja on jyväskyläläinen kirjailija.