Pistetili on nyt avattu

Nyt se aamu sitten koitti, mitään ei ole enää tehtävissä. Lukuloma on ohi, lukio on loppurutistusta vaille käyty. On noustava äidinkielen esseekokeeseen.

Puen ylleni tutut koehousut ja lämpimän villapaidan, jotka ovat tuoneet minulle hyvän olon kaikkiin aiempiinkin kirjoituksiini. Mummon lämmöllä kutomat, elämää nähneet villasukat ovat viimeinen niitti; tänään minun täytyy onnistua.

Aamiaispöydässä teippaan huolellisesti uuden huulirasvani, sekä pakkaan laukkuuni hyväksi havaitsemani viinirypäleet, leivät ja riisifrutin. Kirjoitustilanteethan ovat ihanimpia silloin, kun jättää paljon aikaa syömiseen ja nautiskeluun...

Saavun koululle, jonne rakas, huoleton ystäväni porhaltaa hetkeä myöhemmin. Hän kertoo muistaneensa kirjoitukset vasta edellisenä iltana pelireissulla. Toiset olivat keskustelleet kirjoitusten alkamisesta, poika oli kuitenkin suhtautunut epäillen. Eihän niiden voi olla määrä alkaa vielä huomenna! Myöhemmin asia oli tarkistettava puhelinsoitolla. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Joku muukin kuuluu miettivän, miten tämä aika näin nopeasti on mennyt ja mihin se lukio katosi? Emme me abiturientit taidakaan jännittää kirjoituksia niin paljon kuin moni luulee, mietin. Koetilanteessa kenelläkään ei ole edes kuulosuojaimia korvilla, aiemmasta poiketen.

Päivän koettelemuksen alkaessa istun aivan eri puolella salia kuin aiemmilla kerroilla. Selailen jälleen uutta materiaalivihkosta, ja olen ikäväkseni kahden vaiheilla, mistä aiheesta kirjoittaisin.

Toiseen vaihtoehtooni liittyy sama lehtiteksti, jota uskonnonopettajamme on luetuttanut tunneillaan jo monella kurssilla. Toiseen taas voisin liittää omaa tietouttani siitä, millaisia haasteita yhteiskuntamme kohtaa, kun suuret asutuskeskukset kasvavat samalla, kun muuttotappiokuntien palvelut alkavat heikentyä.

Aiheita riittää aina kansanviisauksista kuvientulkintaan ja kirjallisuudesta urheiluun. Nyt itse kirjoittaminenkin tuntuu oikein mukavalta, enkä siis ehdi edes syödä eväitäni ennen kuin kotiin palattuani. Tyytyväisenä omaan suoriutumiseeni popsin valmiit leipäni vasta kotisohvalla.

"Pistetili" on nyt avattu, kirjoitukset ovat täydessä vauhdissa, eikä pakenemiseen ole mahdollisuutta. Viimehetken pänttäämiset on vielä päntättävä, laskimeen vaihdettava patterit ja tärkeimmät kielioppivinkit luettava. Let's get it started!

Kirjoittaja on Keuruun lukion abiturientti ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.