Pitääkö jälleen kaivautua antifanittamisen synkeisiin kellareihin?

Palataan vielä viime sunnuntaina päättyneisiin jalkapallon EM-kisoihin. Palstanpitäjä on aina ollut kateellinen kanssaihmisilleen, jotka pystyvät naisen- tai lapsenomaisella innokkuudella fanittamaan jonkin vieraan maan maajoukkuetta, kuten esimerkiksi Italiaa, tai vierasmaalaista seurajoukkuetta, kuten esimerkiksi Leicester Citya(!).

Palstanpitäjä itse on keskittynyt etenkin vanhemmilla päivillään lähinnä antifanittamiseen. Kaksi vuotta sitten tähän aikaan hän oli aivan palasina Italian kaatuilevien liimalettien voitettua maailmanmestaruuden. Pari viikkoa sitten hän sen sijaan tuuletti villisti, kun Cesc Fabregasin rankkari upposi ohi Gianluigi Buffonin. Mutta hän ei riemuinnut Espanjan menestyksestä, vaan ykkösinhokkinsa Italian putoamisesta.

"Itke, italialainen, itke!", hän hihkui ja teutaroi niin, että nojatuoli lauloi ja valitti.

Ja italialaiset itkivät. Italiaa vahvasti sympatiseeraava palstanpitäjän eukko puolestaan otti tappion vastaan kuin miehet. Mitä nyt vähän tuhahteli ja paheksui palstanpitäjän elämöintiä.

Kun kakkosinhokki Saksa sai vielä selkäänsä finaalissa, olivat EM-kisat täydelliset.

Paitsi että. Finaalin kestäessä palstanpitäjä huomasi olevansa ennen kaikkea Espanjan puolella, ei niinkään Saksaa vastaan. La Furia Roja pelasi toki raivoisan viihdyttävää futista, mutta se ei ollut se syy.

Syy löytyi vaihtopenkiltä. Espanjan päävalmentaja, "Hortalezan viisas mies", José Luis Aragonés Suárez. Aragonésin konstailemattoman vaarimainen olemus oli jotain, jota nuoruutta yli-ihannoivassa urheilumaailmassa näkee liian harvoin. Etenkin Suomessa, jossa jo viisikymppistä äijää pidetään valmennushommiin liian vanhana.

El Sabio del Hortaleza täyttää tämän kuun 28. päivä 70 vuotta.

- En tiedä, ymmärtävätkö pelaajat minua, mutta minä ymmärrän heitä, Aragonés on sanonut.

Siinäpä ohjenuoraa yhdelle sun toiselle valmentajalle.

Aragonésin korvaa häntä 22 vuotta nuorempi Vicente del Bosque, vaikka kansa ja pelaajat ovat vaatineet vaarille jatkoa. Del Bosque ei ole valmentanut kolmeen vuoteen missään. El Sabio puolestaan piti reilun vuoden huilin parikymmentä vuotta sitten ja on sen jälkeen painanut taas tukka putkella.

Palstanpitäjä pelkää, että vuoden 2010 MM-kisoissa hänen täytyy jälleen kaivautua antifanittamisen synkeisiin kellareihin.

Lopuksi, vaikka on heinäkuu, jääkiekkoa. NHL:ssa nimittäin vapaiden agenttien markkinat ovat kuumimmillaan, eikä puhe ole nyt eronneista ex-kiekkoilijoista. Ei, vaan sopimuksettomassa tilassa olevista pelureista, jotka ovat taalaliigan sääntöjen mukaan riittävän vanhoja allekirjoittamaan sopimuksen kenen kanssa lystäävät.

Viime päivien uutiset ovat saaneet palstanpitäjän ymmälleen. Sillä eihän siitä ole kuin neljä vuotta, kun seurojen omistajat vinkuivat kuorossa käsistä karanneita palkkakuluja.

Sitten jätettiin yksi kausi kokonaan pelaamatta, pelattiin yksi kausi vähän pienemmillä budjeteilla, mutta sittemmin rahaa on palanut yhtä huolettomasti kuin ennenkin.

Suomalaispelaajien osalta viikon uutiset kertoivat mm. seuraavaa: Niklas Hagman saa Torontosta palkkaa 1,9 miljoonaa euroa seuraavan neljän vuoden ajan. Siis Niklas Hagman! Vielä pöllömmäksi äityi Carolina, joka maksaa Joni Pitkäselle - siis Joni Pitkäselle! - seuraavat kolme vuotta yli 2,5 miljoonaa euroa vuodessa.

Eikä siinä vielä kaikki. Brian Campbell (nii-in, kuka?) saa Chicagolta 5,1 miljoonaa euroa seuraavien KAHDEKSAN vuoden ajan.

Kiekkoilijain edessä ovat lompsa levällään myös rahamiehet, sano.