Pitääkö olla huolissaan?

Kirjoittaminen on elämän ymmärtämistä, sanoi Leo Tolstoi. Kuulemma. En löytänyt googlettamalla vahvistusta tälle, mutta lause kuulostaa erinomaisen hienolta.

Elämän ymmärtämisestä köpöttelemme kätevää aasinsiltaa pitkin televisio-ohjelmaan Pitääkö olla huolissaan, koska siinä on kirjailijoita 3 kpl. Ja he, jos ketkä, ymmärtävät elämää. Tai ainakin ovat hauskoja. Kun tässä, oliko se nyt viime viikolla, näin ohjelmatiedoista, että kyseessä oli jakso 10/10, kavahdin.

Että nytkö se loppuu? Älykkään (ja älyttömän) huumorin soihdunkantaja, kenties suomalaisen tv-historian paras paneeliohjelma. Mutta eihän se onneksi lopu. Ihana Jenni Pääskysaari ilmoitti, että tammikuussa jatketaan.

Pienenä ajattelin, että kirjailijat ovat jotain omissa kammioissaan piileskeleviä outoja hyypiöitä, jotka eivät juuri näyttäydy ihmisten ilmoilla. Sittemmin olen huomannut, että kirjailijathan ovatkin outoja hyypiöitä, jotka harjoittavat verbaaliakrobatiaa televisiossa. Hyvä niin.

Tuomas Kyröä ja Hakaniemen puuduttajaa Miika Nousiaista olen lukenut. Itse asiassa ilmeisesti kaikki julkaistut teoksensa. Häpeäkseni myönnän, että Kari Hotakaisen opukset ovat vielä (t)avaamatta. Ellei sitten Pauli Kohelo ole Hotakaisen pseudonyymi. Luulen, että on.

Lopuksi haluaisinkin kysyä, että pitääkö olla huolissaan, jos sielustani puuttuu palanen niin kauan kuin Pitääkö olla huolissaan on tauolla?

Yst. vast. tämän lehden toimitukseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.