Pitkää ikää 200-vuotiaalle!

Vanhan Keuruun alueen ydintä ylväänä hallitseva vanha pappila viettää 200-vuotisjuhlakesää. Kangasmannilan kirkkoherranpappila ehti nähdä 12 kirkkoherran ja Luojan näiden paimennettaviksi antamien seurakuntalaisten arkea ja juhlaa, ennen kuin talo vuonna 1966 jätti viralliset tehtävät nuoremmalleen, viereen rakennetulle uudelle pappilalle.

Vanhan pappilan juhlavuosi on loihtinut ja loihtii erilaisia tapahtumia – konsertteja, illallisia, taidenäyttelyn... Keuruulaiset ovat syystäkin ylpeitä koko Vanhasta Keuruusta ja etenkin sen tähdistä: vanhasta pappilasta, kulttuuri- ja matkailukeskus Kamanasta sekä vanhasta ja uudesta kirkosta.

Kuluvan kesän mittaan pappilan juhlavuoden viettäjät ovat riemumielin sonnustautuneet vanhan ajan kostyymeihin ja suunnanneet tilaisuuksiin muistelemaan ja kunnioittamaan omia juuriaan. Keuruun seurakunnan omistamaa rakennusta emännöivän Pappilan Pidot Oy:n mamsellit ovat vaalineet talon entisaikaista henkeä nykyaikaisilla palveluilla höystettynä, ja pihapiirin aittoihin on jälleen kutsuttu paikallisia kädentaitajia ja yrittäjiä tuomaan säpinää.

Keuruun seurakunnan perustamisvuotena pidetään vuotta 1628 – keuruulaisilla on siis pitkä, vahva ja tallennettu historia. Kangasmannilassa, Keurusselän rannalla, on ollut pappilakin paljon pidempään kuin 200 vuotta. Nykyistä vanhaa pappilaa alettiin rakentaa vuonna 1809, kun aiempi oli tuhoutunut tulipalossa.

Turun empireä edustavan pappilarakennuksen suunnitteli rakennusmestari Johan Sundsten. Sittemmin taloa on laajennettu pariin otteeseen.

Aikanaan kirkkoherranpappilasta johti komea koivukuja vuonna 1758 käyttöön vihittyyn vanhaan kirkkoon. Sittemmin kirkonkylän jakajiksi vedettiin rautatie vuonna 1897 ja valtatie vuonna 1967. Mahtava pappila peltoineen ja navettoineen jäi Pappilanniemeen hieman sivuun kehittyvästä taajamasta, jonka kauimmas siintäväksi maamerkiksi oli noussut uusi kirkko vuonna 1892.

Kun 1960-luvun rakennustyyliä edustava uusi pappila valmistui, joutui vanha purku-uhan alle. Nykykeuruulaista kauhistuttaa ja kummastuttaa ajatuskin upean, historiaa huokuvan rakennuksen tuhoamisaikeista!

Onneksi hirsikertoja ei kuitenkaan ehditty purkaa, vaan talon arvo ymmärrettiin ajoissa. Pappila suojeltiin rakennuslailla vuonna 1972 ja remontoitiin Museoviraston valvonnassa päiväkodiksi.

Vuosituhannen vaihduttua alettiin tyhjilleen jäänyttä pappilaa katsella uusin silmin. Sen vuonna 1903 rakennetusta ja ajanhampaan pahasti pureskelemasta ränsistyneestä kivinavetasta oli kehkeytynyt matkailukeskus Kamana, ja idea Vanhan Keuruun alueesta oli hahmottumassa.

Ennallistavan peruskorjauksen jälkeen vanha pappila avattiin yleisölle lokakuussa 2005 juhla- ja kokouspaikkana sekä ravintolana. Seurakunta sai vuonna 2005 Keski-Suomen kulttuuriympäristöpalkinnon pappilan ja Kamanan kunnostuksesta. Tätä nykyä Vanha Keuruu on määritelty valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Vanhan pappilan tarina pappilana päättyi onnellisesti, ja upean rakennuksen elämä jatkuu. Kunpa siitä osattaisiin ja voitaisiin ottaa opiksi.

Uusimmat

Kolumnit

Lyhyet

Pakina: Taksin jäljet voivat paljastaa tontun käyneen

Kolumni: Konserni sinä olet tähti

Ensin syvä hiljaisuus, sitten pitkä litania

Vuoden kostein juttukeikka

Normeja purettu ja talous pantu kuntoon

Sankari on päätynyt pahaan pulaan

Kolumni: Itsenäisyyspäivä on oikea Älä osta mitään -päivä

Kolumni: Tarvitaanko Putouksen yhdettätoista kautta?

Kolumni: Kolmen kuukauden ihmissuhdekoe

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.