Pitkät pois auringon valon edestä

En pidä ihmisten lokeroinnista, siis noin yleensä ottaen. Toisaalta tottahan niissä aina puhutaan: blondithan ovat tyhmiä, nörtit vain konfaa, syssaa ja juo Jolt-colaa, haivenviiksisillä amisteineillä soi eurohumppa karvanoppa-dxcorolloissa ja kaikki laihat ovat anorektikkoja.

Joskus lokerointi olisi kuitenkin täysin perusteltua. Otetaan esimerkiksi iso konsertti, jonne pakkaa paikalle yli 10 000 ihmistä.

Eikö muka ole todella epäreilua, että lyhyet eivät näe yhtikäs mitään, kun korstot pukkaavat pitkine varsineen eteen? Kun joku 2-metrinen - tai edes yli 180-senttinen - heilahtaa elämän tuomassa laitamyötäisessä, me pikkuihmiset parin neliön alueelta lakoamme kuin kesäheinät tai ainakin otamme osumia silmien korkeudella viuhuvilta kyynärpäiltä.

JA JOS/KUN HALUAMME nähdä jotain muuta kuin edessä seisovan lapaluunseudun, voimme vain toivoa, että korsto edessä ei liikahda milliäkään eikä ainakaan hypi innostuksesta. Lyhyellä saattaa nimittäin olla satumainen onni, jonka avulla hän näkee artistin livenä lavalla parin pitkän välistä.

Lyhyen kannattaakin pogoilla biisien mukana silloin, kun kukaan muu ei pompi ja toivoa, ettei yksikään pitkä saa sillä hetkellä innostuskohtausta. Toisaalta kimpoilu slovareiden aikaan usein herättää kummastusta sytkäri kädessä aaltoilevien pitkien joukoissa. Meillä lyhyillä ei kuitenkaan ole juuri vaihtoehtoja.

Vuosien kokemus kertoo, että isoilla keikoilla on turhaa piipittää armoa lähipitkiltä. He ovat usein varsin mukavia ja voivat hetken muistaa snadin olemassaolon, mutta heidän muistinsa on ironisesti minimittainen.

EHDOTANKIN TÄTEN, että seisten katsottavien konserttien yleisö pitäisi lokeroida heti ovella niin kuin tehdään vaikkapa huvipuistoissa. Ihmiset kuuluisi siis mitata. Alle keskimitan olevat saisivat eri värisen rannekkeen kuin hujopit. Rannekkeet oikeuttaisivat kaikki hyville paikoille, mutta niin, että jokainen näkisi.

Pitkät sijoitettaisiin keskelle lavan eteen kapealle, mutta pitkälle kaistaleelle. Kapealle siksi, että lyhyidenkin on päästävä lähelle lavaa.

Hujoppien viereen molemmille puolille sijoitettaisiin "pygmit" eli keskimitan alittavat ihmiset. Muodostelma muistuttaisi hieman viuhkaa. Näin pitkät voisivat taistella paikastaan auringossa tasavertaisessa porukassa. He myös näkisivät screenit molemmin puolin lavaa.

TÄSTÄ LOKEROINNISTA on turha kenenkään hermostua. Minkä minä sille voin, että isäni on alle 170-senttinen ja äitini hädin tuskin 155 ja minä rakkauden hedelmänä kokonaiset 159,1 senttiä?

Homma on vain niin, että joskus tasoitus on tarpeen.

Kirjoittaja on toimittaja ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.