Pohjois-Korea ei istu teorioihin

Pohjois-Korea on viime päivät hallinnut asekokeillaan maailman julkisuutta tavalla, joka ei istu asevarustelun suuriin strategioihin.

Joukkotuhoaseiden kuten ydinaseen suurpoliittinen merkitys nojaa deterrenssiin eli pelotteeseen, mahdollisuuteen, että asetta joskus myös käytetään.

Olennaista on, että deterrenssi toimii vain rationaalista vihollista vastaan: Pelotteeseen nojaavan pitää olettaa, että vastapuoli tajuaa kokonaistilanteen ja mahdollisten omien vastatoimiensa seuraukset. Pelotteen käyttö on osoitus pelotepolitiikan epäonnistumisesta.

Jotta ydinasepelote voisi toimia, se edellyttää osapuolten tietoa toistensa toimista. Kun vastapuolet kriisin ajauduttuaan kipuavat eteenpäin "eskalaation tikapuilla", jokaisen edellisestä koventuvan eleen (tuomitseva puheenvuoro, suurlähettilään karkotus, sotaharjoitusten pito, liikekannallepano jne.) pitää viestittyä myös vastapuolelle riittävän yksiselitteisesti, jotta väärien diplomaattisten, teknisten, ideologisten tai kulttuuristen tulkintojen riski minimoituisi.

Ydinaseilla rakennettu deterrenssi perustuu uskottavuuteen - siihen, että ydinaseita viimeisenä keinona lopulta todella käytetään. Keskeinen osa uskottavuutta on ollut jatkuva kilpavarustelu, joka nosti pelotteen kansantaloudellisen hinnan sietämättömäksi.

KLASSISIMMILLAAN ydinasedeterrenssi toimi kylmän sodan kaudella Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton suhteissa, jossa varustelutaakkaakin pitkään siedettiin, sillä maita leimasi perustava ideologinen näkemysero maailmanhistorian suunnasta.

Johtavien suurvaltojen "kauhun tasapaino" tarkoitti sitä, että kumpikin osapuoli oli tuskallisen tietoinen toiselleen aiheuttamasta kuolemanvaarasta - sitä kuvasi havainnollinen englanninkielinen lyhenne molemminpuolisesta täydellisestä tuhosta tulevaisuuden mielettömimpänä vaihtoehtona, MAD (Mutually Assured Destruction). Väärintulkintojen välttämiseksi suurvallat sopivatkin vuonna 1963 johtajiensa välisestä suorasta keskusteluyhteydestä, "kuumasta linjasta".

Pienemmässä mitassa ydinasepelote on toiminut kahden uuden ydinasevallan Intian ja Pakistanin väleissä. Ydinasevallaksi yleisesti laskettu Israel on rakentanut ydinasepelotteensa epäsymmetrian varaan: Tietoinen vaikeneminen ydinaseesta jättää mahdollisen hyökkääjän epätietoiseksi siitä, vastaisiko Israel tavanomaiseen hyökkäykseen uhkaamalla ydinaseillaan tai peräti käyttämällä niitä.

Varmoja ydinasevaltoja ovat lisäksi YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet Britannia, Ranska ja Kiina. Niitä pidetään yleisesti suurpolitiikan vakaina ja ennustettavina toimijoina, joille oma ydinase antaa kalleudestaan huolimatta poliittista uskottavuutta.

POHJOIS-KOREAN kohdalla kaikki on toisin. Sulkeutuneisuudellaan maa on eliminoinut viestinnällisyytensä. Maan turvallisuutta ei uhkaa kukaan, mutta uhmakkailla asekokeillaan se herättää oikeutettua huolta koko maailmassa, ennen kaikkea tärkeimmissä naapureissaan.

Seuraukset kääntyvät Pohjois-Koreaa itseään vastaan.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.