Pojat urhokkaat

Heidän metsästyskautensa on päättymässä, mutta he voivat vielä vaania viimeisiä uhrejaan kaupungin kaduilla. Pahaa-aavistamattomien ohikulkijoiden on joko juostava heitä nopeammin tai jäätävä verenhimoisten sotahuutojen jalkoihin:

– Anteeksi, onko teillä hetki aikaa?

– Greenpeacella olisi...

– Vain kaksi minuuttia!

Onneksi feissarit ovat siirtymässä tältä kesältä talviunilleen.

On äärimmäisen epäreilua vinoilla feissareille kolumnissa. Työtäänhän hekin vain tekevät. Mutta minkäs teet, kun haluat vain poiketa kirjakauppaan ostamaan koulukirjoja, ja matkalla luoksesi ryntäävät niin Amnestyn, Greenpeacen, Kirkon Ulkomaanavun ja ties kuinka monen muun järjestön edustajat.

Siinähän sitä sitten ollaan. Jumissa, yrittämässä selittää, että ainakaan pitkällä tähtäimellä tulot eivät välttämättä riitä kuukausilahjoittajaksi. Mutta ei, jo kuudella eurolla pääsisi mukaan! Tarjolla olisi myös kummitoimintaa...

Tilanteen tekee vielä kiusallisemmaksi se, että hyvällä asiallahan sitä oltaisiin. Ongelma on siinä, että maailmaa ollaan pelastamassa niin jumalattoman ärsyttävällä tavalla.

Kaikki kunnia feissareille, jotka jaksavat päivästä toiseen seisoa kaduilla muiden sylkykuppeina, tukenaan vain tyhjät lahjoittajalomakkeet.

Mutta pientä rakentavaa kritiikkiä. Ärsyttävän rahan kärttämisen sijaan voitaisiin jakaa enemmän tietoa lahjoittamisesta. Jos ei puhe innosta, niin sitten isketään esite kouraan, jossa selitetään lahjoittamisen helppous netin kautta.

Haastan avustusjärjestöt kokeilemaan tätä ensi vuonna, enkä vain omien hermojeni vuoksi. Ehkä feissareitakin alettaisiin karsastamaan hieman vähemmän, jos ainoa pelättävä asia olisi esite, jonka voisi heittää myöhemmin pois.

Ainakaan ihmisten ei enää tarvitsisi juosta kirkuen pakoon. Ikä ja ter-veyshän siinä menee.

Kirjoittaja opiskelee Cygnaeus-lukion kolmannella luokalla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.