Poliisin kolhulle paikkaaja

Uudella poliisiylijohtajalla Seppo Kolehmaisella on edessä suuri tehtävä. Hänen on palautettava usko poliisin toimintaan. Mielipidetutkimuksissa poliisi saa ammattikuntana hyviä luottamusarvioita, vaikka Jari Aarnion ja Helsingin huumepoliisin rikosepäilyt sekä muutamat viime vuosien töppäykset ovatkin hieman arvioita notkauttaneet.

Mutta yhdessä asiassa ihmisten luottamus ei ole korkealla. Poliisin ei uskota pystyvän selvittämään tapahtuneita rikoksia kovinkaan hyvin. Erityisesti normaalien ihmisten joutuessa varkauden tai muun omaisuusrikoksen uhriksi, poliisitutkinnan onnistumisprosentit ovat matalia.

Mikko Paateron kausi poliisiylijohtajana sisälsi monia ”tapauksia”, joissa poliisi ei saanut julkista suitsutusta. Olipa Paatero itsekin joutua kerran tehtävästä erotetuksi. Ulvilan surman tutkinta oli surkeaa ja lopulta sen monikertaisesta oikeuskäsittelystä tuli farssi. Vladimir Putinin löytyminen poliisin epäiltyjen rekisteristä ”Aku Ankan” ja ties kenen kanssa oli noloa koko Suomelle. Poliisin rekisteri osoittautui huonosti pidetyiksi ja ilmeisen epäluotettaviksi.

Viimeisin Paateron kauden nolous liittyy hänen omaan todistajana kuulemiseensa Aarnio-tutkinnan yhteydessä. Poliisiylijohtaja Paatero ja poliisijohtaja Tomi Vuori kertoivat todistajana virheellistä tietoa kuulustelussa viime kesänä. Tämä väärän tiedon takia sitten tehtiin Kuopion poliisissa laajoja etsintöjä, kuulusteluja ja kolme poliisia pidätettiin pariksi päiväksi. Sen jälkeen selvisi, että kaikki oli tehty poliisijohdon väärinymmärryksen takia.

Todella noloa poliisijohdolle.

Paatero kaudella poliisi haki laajennusta toimivaltaansa. Toisaalta poliisi näytti yrittävän saada omaa toimintaansa kansalaisten kritiikin ulkopuolelle. Esimerkiksi erilaisten rekisterien tarkastusoikeutta kavennettiin.

Tämä linja on väärä, sillä poliisin pitäisi olla avoimen yhteiskunnan vartija ja valvoja sekä hämärämiesten kahlitsija. Mutta poliisissa tuntui olleen päinvastoin halua viedä oma toiminta valvomattomuuden hämärään. Poliisin toiminnalla pitää olla vastavoima eli kansalaisten mahdollisuus myös valvoa poliisin toimintaa.

Uusi poliisiylijohtaja Kolehmainen tulee poliisin sisältä eli poliisihallituksesta. Hän on aikaisemmin ollut muun muassa poliisin erikoisyksikössä eli Karhu-ryhmässä ja on toiminut poliisikorkeakoulun rehtorina.

Kolehmaisella on kaikki edellytykset palauttaa onneksi vain ripauksen rapistunut poliisin luottamusasema yhteiskunnassa.

Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että poliisi aidosti panostaa myös tavallisten ihmisten pienten asioiden tutkintaan. Jos tavalliset ihmiset, veronmaksajat, kokevat, että poliisi ei heidän asioitaan kunnolla tutki vaan ainoastaan sakottaa tienpäällä, luottamuskuilu hiljalleen juurtuu asenteisiin.

Toinen tärkeä asia on, että poliisi muistaa olevansa kansalaisten palveluksessa eli on avoin yhteiskuntaan. Poliisin julkikuva ei kaipaa sisäisiä skandaaleja eikä resurssivalitusta vaan kansalaisten oikeuksia korostavaa avoimuutta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.