Poliitikko taipuu moneksi

– Pystyn jatkamaan myönnettyäni virheeni. Virheen jälkeen saatan nousta tästä vahvempana.

Näin kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) kommentoi päätöstään jatkaa ministerinä remontti- ja siivousmaksuistaan nousseesta kohusta huolimatta. Lausunnosta ja tilanteesta, jossa se annettiin, hahmottuu monia nykypolitiikan ja ”valtiomiestaidon” linjoja.

Poliitikot – varsinkaan ammattipoliitikot, jotka ”eivät koskaan ole tehneet oikeita töitä” – eivät ole korkealla mitatuissa ammatillisissa arvostuksissa. Lööppijulkisuudessa ”paha poliitikko” on aina myyvää iskusisältöä, toimipa paheksunnan kohde sitten politiikan huipulla, kunnanvaltuustossa tai puoluevirkailijana.

Jyväskyläläinen valtio-opin professori Kari Palonen yhdistää poliitikkojen huonon maineen 1800-luvulla alkaneeseen kehitykseen, jossa keskeisiä tekijöitä olivat äänioikeuden demokratisoituminen, poliitikkojen ammattimaistuminen ja parlamentarismin puheliaistuminen uusissa kansanedustuselimissä.

Äänioikeuden demokratisoituminen loi uuden ammattipoliitikkojen ryhmän. Heidän erottumistaan kansasta piti yllä ja voimisti samaan aikaan kehittynyt lehdistö. Lehdistön ja poliitikkojen suhde on symbioottinen, molemmat tarvitsevat toisiaan, ja tuosta jännitteestä syntyy ”neljäs valtiomahti”.

Ammattimainen poliitikon asenne edellyttää paitsi laajaa asiantuntemusta myös sen lähtökohdan hyväksymistä, että vaaleissa voi pudota koska tahansa. Pesunkestävät poliitikot ovatkin monenlaisten ongelmanasettelujen ja jopa ärsyttävän asioiden pyörittelyn ammattilaisia. Kehityskulku tähän näkyy parlamentarismin puheliaistumisena.

Parlamentaarisessa demokratiassa politiikkaan yksinkertaisesti kuuluu sen hyväksyminen, ettei vaikeita, esiin nousevia asioita voi ymmärtää kuin käsittelemällä niitä erilaisista, vastakkaisista näkökulmista. Aidon politiikan tuleekin olla sellaista, että se osoittaa eri ilmiöihin liittyvän pelivaran, vaihtoehtoisuuden ja toisin tekemisen mahdollisuuden.

Suomalaisessa vaihtoehdottomuuden kulttuurissa tätä on vaikea sulattaa, ja varsinkin omaan maailmankatsomukseen sopimattomista ammattipoliitikoista tulee helposti halveksuttavia syntipukkeja, joiden toimintaa seurataan tarkoin. Hautalan osalta suuren yleisön hampaissa näyttää erityisesti olevan hänen anteeksipyyntönsä.

Minulla ei ole mitään syytä puolustella Hautalan väärintekemisiä. Mutta ne eivät oikeuta siihen, että kaikki poliitikot ja koko politiikan teko leimataan likaiseksi ja puolirikolliseksi oman edun tavoitteluksi.

Sikäli kun poliitikkojen työtä arvostetaan, se näyttää liittyvän tilannetajuun ja pelisilmään. Pätevöitynyt poliitikko on ovela ja hallitsee oman taitolajinsa.

Politiikan taitoihin kuuluu lannistumattomuus takaiskujen edessä, tilanteen kääntäminen eduksi ja putoaminen jaloilleen. Nöyryys ja röyhkeys oikein annosteltuna ja ennen kaikkea oikealla ajoituksella voi pelastaa paljon. Tämä on Suomessakin nähty monta kertaa eduskuntavaaleissa.

Tätähän Hautalakin haki jatkamisilmoituksellaan. Hänen kohdallaan tämä ”parasta ennen” -päivämäärä taisi tosin jo ylittyä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Ämmä hallitus?

Marin tekee ruuhkaa vihervasemmistoon

Kolumni: Jyväskylä vs. Buenos Aires

Kolumni: Holtittomat kuskitko muka hauskoja?

Kolumni: Taksien hinnat pysyivät, mutta palvelu huononi

Kolumni: Työehtojen shoppailu on vasta alussa

Haittamaahanmuuttajat söivät eläkeparannukset

Kolumni: Muunneltua totuutta laseilla ja ilman

Antenni: Lapseni löysi Youtubesta mainiot esikuvat

Kolumni: Itsenäisyyspäivä epäperinteisin menoin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.