Poliitikkojen lapset muille maille

Politiikassa olevien ihmisten yksityisyys on kapeampi kuin tavallisten suomalaisten. Miksi? Siksi, että poliittisissa luottamustehtävissä olevat päättävät yhteisistä asioista. He eivät siis ole keitä tahansa, vaan he käyttävät verorahoista kerättyä kansakunnan rahapussia. Ja tekevät arvovalintoja. Paljonko rahaa käytetään koululaisten opetukseen? Sairaiden hoitoon? Urheilukenttien ylläpitoon?

Poliittisiin luottamustehtäviin valitun ihmisen tulee heti uransa alkuvaiheessa ymmärtää, että hän on muiden ihmisten suurennuslasin alla. Näin pitääkin olla.

Suurennuslasina toimii media. Toimittajien työtä on seurata poliittisten päättäjien työtä kokonaisuutena. Samalla toimittajat joutuvat arvioimaan, millä asioilla on julkista merkitystä.

Lähtökohta on se, että merkitystä voi olla myös poliitikon yksityiselämän ikävillä asioilla. Jos poliittinen päättäjä tekee rikoksen, se on yleensä uutisoitava asia. Samoin uutinen voi olla päihteiden väärinkäyttö tai asiaton käytös.

Myös poliitikon lähipiirin toiminnalla on merkitystä. Jos poliitikolla on perheen, suvun tai läheisen ystäväpiirin kautta sidoksia, jotka vaikuttavat kyseenalaisesti päätöksiin, ne ovat julkistettavaa tietoa.

Mutta asialla on myös toinen puolensa.

PRESIDENTTI Tarja Halonen puuttui tähän puoleen ( Keskisuomalainen 10.10.). Hän oli huolissaan poliitikoiden perheistä muistuttaen, että monissa maissa poliitikkojen lapset ovat aikuistuttuaan siirtynet kiireen vilkkaa ulkomaille. Näin he ovat päässeet kansallisen suurennuslasin alta.

Assi Koivisto oli aikanaan kansakunnan "prinsessa". Anna Halonen ei tähän rooliin ole halunnut. Marko Ahtisaarikin vetäytyi nopeasti sivummalle.

Halonen pitää ilmeisenä, että poliitikkojen perheet ovat tulevaisuudessa aikaisempaa kovempien julkisuuspaineiden alla. Hän on oikeassa. Silti poliitikkojen perheiden pitäisi voida elää suhteellisen normaalisti. Vain taloudelliset ja muut sidokset ovat asioita, joita median on syytä seurata.

HOMEKOULUT ovat hirveä yhteiskunnallinen ongelma. Lapsia altistuu kouluissa homeelle ja jotkut sairastuvat eliniäksi.

Toisaalta koulurakennuksia on suljettu ja osalla nuorista koko koulu voi mennä viipaleissa tai parakeissa. Se on kohtuutonta.

Koulut on pidettävä kunnossa. Niiden hoitoon on varattava kylliksi rahaa ja vaivaa. On käsittämätöntä, että yhteiskunta ei osaa rakennuksiaan hoitaa.

TOHTOREITA ei ole koskaan liikaa Suomessa. Suomen Akatemian pääjohtaja Markku Mattilan mielestä ( Keskisuomalainen 17.10.) tieteen määrärahat pitäisi kaksinkertaistaa. Samalla pitäisi panostaa reippaasti tiedeinfraan eli tiloihin ja laitteisiin.

Mattila on oikeassa. Peruskoulu ja sen loppuhuipentumana tieteenteko on maamme suurin kansallisvarallisuus. Niihin on panostettava. Radikaalisti ajatellen Sitrat, Tekesit ja monet muut yhteiskunnan kehitysorganisaatiot voisi lopettaa, ja sijoittaa rahat aidosti tieteeseen.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen päätoimittaja.