Poliitikot ja kaupan kilpailu

Siitä on jo kaksi vuosikymmentä, kun Suomessa keskusteltiin moraalisesta jääviydestä politiikassa. Kyse oli pankkimiesten ja rakennusliikkeiden johtajien osallistumisesta kunnallispolitiikkaan.

Entinen oikeuskansleri Kai Korte (1922-1992) nosti vuonna 1989 esille moraalittoman kolmion: Rakennusfirma lahjoittaa rahaa poliittisen puolueen kunnallisjärjestölle ja kunnallisjärjestö lupautuu tukemaan firman toivomia ratkaisuja kaavoitus- ja rakennusoikeusasioissa.

Rakenteellinen korruptio lienee pääosin historiaa. Kysymys moraalisesta jääviydestä on silti ajankohtainen.

Jyväskylän kaupunginvaltuutetuista valittiin äskettäin peräti 18 Keskimaan edustajistoon. Heistä viisi kuuluu kaupunginhallitukseen. Myös muualta Keski-Suomesta valittiin edustajistoon kunnallispoliitikkoja. Joka kolmas Keskimaan edustajiston jäsen on valtuutettu.

MIKSI IHMEESSÄ niin moni poliitikko lähti ehdokkaaksi Keskimaan vaaleissa?

Mitään laitonta siinä ei ole. Mutta kuten Korte aikanaan jyrisi, ei kaikesta voida säätää lailla, kyllä poliitikkojen on itsekin arvioitava, mikä on sopivaa ja mikä ei!

Paikallisten päättäjien suhde kaupparyhmiin on herkkä asia. Kunnilla on kaavoitusmonopoli ja kaupparyhmillä on juuri tähän asiaan suuri intressi.

Sanotaan, että kauppojen välisessä kilpailussa ratkaisee kolme asiaa: sijainti, sijainti ja sijainti.

Vaikkei asia aivan niin olisikaan, ovat hyvät kauppapaikat keskeisiä kilpailuvaltteja.

Poliitikkojen suuri osuus edustajistossa ei ole Keskimaan syy. Maakuntaosuuskaupan menestys on keskisuomalainen menestystarina, jonka merkitystä maakunnalle ei voi liioitella. Keskimaan käänsi 1970-luvun alussa menestyksen uralle kauppaneuvos Pekka Prättälä, joka näki pidemmälle kuin muut. Kauppaneuvos Kalevi Liukkonen (1937-2004) jatkoi samalla linjalla. Toimitusjohtaja Kuisma Niemelä on osoittanut, ettei kasvun kaari ole vielä lakipisteessä.

AITO KILPAILU on taloudessa uutta luovan kehityksen perusehto. Keskimaankin etu on, että Jyväskylän päättäjät suhtautuvat kaupan ryhmiin - suuriin ja pieniin - tasapuolisesti.

Liian monet valtuutetut ovat toimineet tavalla, joka vie tältä uskottavuuden. Ja politiikassa kannattaa muistaa: niin on, jos siltä näyttää.

Muuan "osuuskauppamies" on kirjoittanut ainakin omasta mielestään viisaan lauseen: "Strategiaa ei ole se, että tehdään samalla tavalla kuin muut, vaan se, että tehdään eri tavalla kuin muut."

Keskimaan etu olisi ollut, että kunnnallispoliitikot olisivat tehneet eri tavalla kuin muut. Ongelma ei näet koske vain Keskimaata eikä se ole uusi. Osuusliike Elannon pääjohtaja Ylermi Runko oli aikanaan Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja. Elanto sai hyviä kauppapaikkoja. Maineikkaan Mäki-Matin toimitusjohtaja, kauppaneuvos Erkki Luoto (1906-1980) oli puolestaan Jyväskylän kaupunginvaltuuston arvostettu puheenjohtaja. Mäki-Matilla meni pitkään hyvin. Jyväskylän porvaritkin muistavat, miten hyvää oli Mäki-Matin meijerin voi!

Elantoa ja Mäki-Mattia ei enää ole. Asemista kunnallispolitiikassa ei tiukan paikan tullen ollut apua. Poliittinen vaikutusvalta ei korvannut uudistumiskyvyn puutetta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.