Poliitikot liikemiesten pöydissä



Tällä vaalikaudella on herättänyt kohua ja kysymyksiä maineiltaan ja taustoiltaan värikkäiden liikemiesten hääräily politiikan liepeillä. Ilmiö ei ole uusi. Mutta kullakin ajalla näyttää olevan tässäkin asiassa omat erityispiirteensä.

ITSENÄISYYDEN alkuvaiheessa kohua herätti jo 32-vuotiaana maanviljelysneuvoksen arvonimen saaneen Bjarne Westermarckin (1887-1945) tapaus. Mies tunnettiin Tuusulan Järvenpään kartanon ja lukuisten muiden tilojen isäntänä. Keski-Suomessa Westermarck omisti 1920-luvun alussa Leppälän Saarijärven Lannevedellä.

Vuoteen 1922 saakka Westermarck oli poliitikkojen tuttavapiirissä hääräilevä taustavaikuttaja. Miestä pidettiin niin etevänä, että hänet junailtiin vuoden 1922 vaaleissa maalaisliiton kansanedustajaksi. Se oli pitkien listojen vaalijärjestelmän aikana mahdollista.

Mutta pian kohahti, kansanedustaja katosi! Westermarck suori velkojiaan pakoon ulkomaille.

Miehen valtavat velat tulivat julkisuuteen. Poliitikot halusivat nyt päästä eroon Westermarckista. Hänelle myönnettiin helmikuussa 1923 "terveydellisistä syistä" ero eduskunnasta. Sen jälkeen Westermarckia ei haluttu muistella.

Westermarck ei ollut tyypillinen politiikan liepeillä hääräillyt liikemies, sillä hän ehti olla muutaman kuukauden valtiopäivämieskin. Sen sijaan Minna Craucherista (1891-1932) tuskin kukaan kaavaili kansanedustajaa, vaikka Madame oli monen poliitikon tuttu.

Craucher oli suuren luokan huijari, joka pääsi muun muassa Lapuanliikkeen johdon tuntumaan. Hän järjesti suhteillaan käsivarsinauhat talonmarssin osanottajille kesällä 1930.

Craucherin loppu oli traaginen. eivätkä poliitikot, upseerit ja taitelijat halunneet muistella iltoja Madamen salongissa.

POLIITIKKOJEN ja liikemiesten suhteissa oli erityispiirteensä sodanjälkeisenä tuontilisenssien eli määräaikaisten tavarantuontilupien aikana.

Ilmiötä ei ole tutkittu, mutta aivan ilmeisesti lahjonta rehotti. Se koski kaikkia puolueita ja avainasemissa olleita poliitikkoja. Eräiden sukujen Sveitsin tileistä huhutaan vieläkin.

Urho Kekkosen presidenttiaikana politiikan ja talouselämän johdon yhteydet liittyivät idänkauppaan.Valta oli Suomen ja Neuvostoliiton välisellä talouskomissiolla. Politiikan ja idänkaupassa mukana olleiden vuorineuvosten yhteispeli oli avointa. Vuorineuvokset istuivat poliitikkojen pöydissä ja järjestelivät siinä sivussa idänkaupan avainasemissa olevien johtavien poliitikkojen ja heidän tukijoidensa vaalirahoituksen.

Uutiset poliitikkojen tuttava- ja ystäväpiireistä panevat kysymään, ovatko poliitikot suhteissaan liikemiehiin Kekkosen aikaan verrattuna jotenkin lusaantuneet ja laskeneet tasossaan.

Vai onko kaikki sittenkin suunnilleen samanlaista kuin ennenkin? Osa poliitikoista viihtyy pöydissä, joissa liikemiestuttavat maksavat laskut ja vähän muutakin - jopa syntymäpäiväkekkerit.

Tärkeää on sanoa sekin, että kaikki kansanedustajat eivät vietä iltojaan kapakoissa.

lasse.kangas@

keskisuomalainen.fi

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.