Poliittisen keskustelun avaimet

Puolueiden kannatuksissa mielenkiintoisinta on nyt kolmen keskisuuren puolueen erottuminen omaksi kokonaisuudekseen – ja etenkin näiden kolmen puolueen keskinäiset suhteet. Keskisuurten puolueiden kastiin kuuluvat nyt perussuomalaiset ja vihreät sekä näiden kahden puolueen välissä olevat sosiaalidemokraatit (Yle 6.8.).

SDP:n paikka tässä asetelmassa onkin kuvaava: puolueen kannattajia on valunut sekä perussuomalaisiin että vihreisiin. Samalla SDP on näiden kahden ääripään välissä jäänyt – edelleenkin – hahmottomaksi ja uutta suuntaansa yhä vain etsiväksi. Kovin kauaa demarit eivät voi etsikkoaikaansa jatkaa ilman että vihreät pyyhältävät edelle.

Se kyllä kirpaisisi syvältä entistä valtapuoluetta.

Kun SDP rämpii selkeän agendan puutteessa, ei samaa voi sanoa perussuomalaisista ja vihreistä – kumpikin puolue ei piilottele sitä, minkä puolesta ne toimivat ja mitä vastustavat.

Yksinkertaistetusti voi sanoa, että perussuomalaiset vastustavat kaikkea sitä, mitä vihreät kannattavat – ja päinvastoin. Vihreät sanovat selkeästi kyllä monikulttuurisuudelle ja ei ydinvoimalle. Perussuomalaiset ovat puolestaan ydinvoimamyönteisiä ja vastustavat monikulttuurisuutta.

Jännite on ainakin tuoreimmissa mittauksissa toiminut vihreiden hyväksi: puolueen kannatus on ollut voimakkaassa nousussa.

Poliittisella kartalla perussuomalaisissa ja vihreissä on nyt muutakin yhteistä kuin kuuluminen kolmen keskisuuren puolueen sarjaan. Molemmat pitävät tahoillaan käsissään poliittisen keskustelun avaimia.

Perussuomalaiset ohjailevat hallituksessa sitä, mistä nyt puhutaan ja miten. Kesällä näistä puheenaiheista kaksi on ollut ylitse muiden.

Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) puhuu Euroopan unionissa perussuomalaisten suulla pitäessään tiukkaa linjaa Kreikan tukipaketista keskusteltaessa. Välillä on oikein tarkistettava, että ihanko todella äänessä on Eurooppa-myönteinen Stubb, joka uhittelee Kreikalle ja koko Euroopalle.

Toinen perussuomalaisten käsissään pitämä puheenaihe on tietenkin monikulttuurisuus ja maahanmuutto. Perussuomalaisilla on ollut aiheesta paljonkin sanomista kun taas pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on ollut lausunnoissaan kovin pyörittelevä.

Toki Sipilä on tuominnut kaikenlaisen väkivallan viitaten ns. Immos-kohuun ja uusnatsien mellakointiin, mutta siihen aiheen kommentointi on jäänytkin. Samalla pääministeri on tullut antaneeksi siunauksensa sille, että monikulttuurisuuskeskustelun avaimet pysyvät hallituksessa jatkossakin perussuomalaisten taskussa.

Vihreät puolestaan pitävät käsissään keskustelun avaimia opposiotiossa. Päätös uuden ydinvoimalan rakentamisesta ja edellisen ydinvoimalan valmistumisen tolkuton viivästyminen ja näihin liittyvä päätöksenteon sekoilu ovat antaneet vihreille nostetta. Samaten nostetta tuo suvaitsevan ja monikulttuurisen Suomen puolesta puhuminen.

Suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa erottuu nyt selvästi eri sävyjä. Se on hyvä, jos tällöin saadaan lisättyä erilaisuuden ymmärrystä myös ääripäissä. Tämä koskee niin yhtenäiskulttuurin kuplan perään haikailijoita kuin maahanmuuton ongelmien kokonaan kieltäjiä.