Politiikan aika näyttää olevan ohi

Hallitusta on aina helppoa syyttää, mutta harvat nykyihmisen ongelmat ovat ratkaistavissa politiikan keinoin.

Näin ei tietenkään ole aina ollut. Viimeisen reilun 200 vuoden aikana aktiivisen poliittisen toiminnan seurauksena laajentuneiden oikeuksien myötä ihmisyksilölle on jäänyt yhä vähemmän yhteiskunnallisia esteitä onnen tavoittelulle.

Suomessa viime vuosisadan aikana niin proletaarista kuin naisestakin tuli täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä. Nyt pelkkä kansalaisuus oikeuttaa ihmisen aineelliseen toimeentuloon, joka parisataa vuotta sitten olisi kuninkaallisten asteikollakin ollut ylellistä.

VIRHEELLISTÄ on kuitenkin olettaa, että kehittyneissä maissa jäljellä oleva inhimillinen pahaolo olisi poistettavissa politiikan keinoin. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että biologia määrittää meitä enemmän kuin mitä liberalistinen ihmiskäsityksemme antaa ymmärtää.

Toiset ihmiset syntyvät saaden isot ja nopeat aivot, jotkut syntyvät viehättävinä, toiset jäävät lyhyiksi tai keskittymishäiriöisiksi. Osa syntyy kehitysvammaisina, toiset liikuntarajoitteisina, jotkut isoilla luilla ja muut heikolla selällä.

Esimerkiksi keskimääräistä lyhyemmillä ihmisillä on huomattavasti pienemmät mahdollisuudet edetä työelämässä, ilmenee useassa amerikkalaisessa huippuyliopistossa tehdyissä tutkimuksissa.

On hyvin rajallista, mitä politiikalla voidaan tehdä tällaisille elämän epäoikeudenmukaisuuksille. Ihmiset ovat syntyneet erilaisina mahdollisuuksiltaan tai "tulonhankkimisominaisuuksiltaan", kuten Yhdysvaltain perustajaisä James Madison asian ilmaisi. Ja kyse ei ole ainoastaan rahantekemispotentiaalista, vaan nämä tekijät vaikuttavat myös tärkeimpiin kysymyksiin: parinhankintaan ja ystävien löytämiseen.

BIOLOGIAN armottomuuden lisäksi on toinen merkittävä kysymys, joka tekee ihmisyhteisön onnellisuuden kehittämisen vaikeaksi: ihmisen taipumus verrata omaa tilannettaan toisiin. Viestintäteknologian kehittyminen on saanut aikaan Facebook-ihmisen, joka alati ajattelee, olisiko olemassa vielä parempaa tarjousta jossain päin maailmaa - joko työhön tai parisuhteeseen liittyen.

Kun koko maailma on yhteisönä, yhä pienempi joukko kokee itsensä riittäväksi. Ujolla pojalla oli menneisyyden maalaiskylässä ongelmistaan huolimatta paremmat mahdollisuudet onnistua parinmuodostuksessa kuin nykyisin.

Mitä tällaiselle kehitykselle sinällään voi tehdä poliittisesti? Kieltää internet?

PERINTEISELLÄ poliittisella kentällä 1900-luvulla nähdyt suuret ideologiset kysymykset ovat poistuneet. Se, mistä käydään taistelua, on symbolinen taso.

Suomessa kaikilla on varaa ruokaan, mutta jotkut joutuvat tyytymään Lidlin maitoon.

Suuria intohimoja herättäneessä perussuomalaisten nousussa kyse on ensisijaisesti kulttuurisesta taistelusta työteliään perusjuntin ja sivistyneen snobin välillä.

Tämän hetken kuumin poliittinen kysymys on homoseksuaalien tavoittelema "sukupuolineutraali" avioliittolaki. Kyse ei ole tämän noin viiden prosentin vähemmistön oikeudesta olla sitä mitä ovat (tämä oikeus heillä jo onneksi on), vaan halusta saada pitää samanlaiset parisuhderituaalit kuin valtakulttuurilla - jota vastaan he taistelevat.

TULEVAISUUDESSA poliittiset ongelmat voivat hyvinkin nousta uudelleen ihmiselämän kannalta keskeisiksi, mutta silloin niiden lähteenä ovat todennäköisesti kansainväliset myllerrykset. Nyt olisikin toivottavaa, että pienistä erimielisyyksistä ei tehtäisi elämää suurempia vastakkainasetteluja. Ongelmia pienellä ihmisellä on kaikesta huolimatta tarpeeksi.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen Tänään-osaston kesätoimittaja.