Politiikka ja ajan yleinen henki

Historian opettajallani yhteiskoulussa oli tapana kirjoittaa liitutaululle luettelon menneisyyden ilmiöiden syistä. Täysin riippumatta tapahtumasta tai asiasta oli viimeisenä aina "ajan yleinen henki". Se kelpasi selitykseksi niin kesän 1930 kyydityksille kuin kommunistien ja kansandemokraattien laajalle kannatukselle vuoden 1945 eduskuntavaaleissa ja myös 1960-luvun nuorisoradikalismille.

Rohkenin kerran kysyä, mitä kaikkeen selitykseksi kelpaava "ajan yleinen henki" oikein tarkoittaa.

Opettaja vastasi, että hyvä kysymys. Se on kullekin ajalle ominaisten ja sille erityispiirteensä antava, mutta vaikeasti määriteltävien tekijöiden summa.

MIKÄ on ajan yleinen henki nyt, kun yhteiskunnallinen keskustelu vilkastuu eduskuntavaalien lähestyessä?

Ajan yleisen hengen taustalla on nyt historiallisesti poikkeuksellisen pitkä kasvuvaihe. Se alkoi joskus 1990-luvun puolivälissä ja päättyi vuonna 2008. Kasvun ja vaihtotaseen ylijäämien kausi oli markkinatalouden ylivertaisuuden aikaa, uskoa kilpailuun ja kasvuun. Osinkoja ja muita pääomatuloja on suosittu kevyellä verotuksella. Varallisuusvero poistettiin kokonaan. Perintöveron poistamista vaadittiin verrattain yleisesti.

Mutta kasvun pysähtyminen ja hidas paluu nousu-uralle ovat muuttaneet ajan yleisen hengen.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhteiskunnan eheyden näkökohdat ovat nousseet esille.

Sekä kansalaiset että vallanpitäjät alkavat olla entistä yksimielisempiä esimerkiksi siitä, että pääomatulojen verotusta on aika kiristää tuntuvastikin. Perintöveron poistamisesta ei nyt puhuta mitään. Esille on jo nostettu varallisuusverokin.

Varallisuusvero on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, ettei paluu menneeseen ole mahdollista.

Suomi on osa Euroopan unionia eikä eurolla ole isänmaata. Varallisuusvero johtaisi laajamittaiseen pääomien hajauttamiseen eri maihin. Todella rikkaat eivät varallisuudestaan veroa maksaisi. Sen sijaan sitä maksaisivat "pikkurikkaat", joilla ei ole käytännössä mahdollisuutta siirtää omaisuuttaan ulkomaille.

AJAN yleinen henki antaa omat sävynsä vaalikampanjoille ja se näkyy huhtikuun eduskuntavaalien tuloksessa. Mutta miten?

Poliittisen historian perusteella olisi loogista päätellä, että tilanne suosii vasemmistoa. Mielipidekyselyt eivät kuitenkaan siihen suuntaan viittaa.

Miksi eduskunnan opposition päävoimat, vasemmistopuolueet eivät ole nousukiidossa?

Ainakin yksi syy on vasemmiston aatteellisessa perinnössä. Sosialismi on kerta kaikkiaan menneen maailman aate, joka on menettänyt maailmanlaajuisesti vetovoimansa.

Kommunistien ja kansandemokraattien perilliset, vasemmistoliittolaiset - sosiaalidemokraateista puhumattakaan - varovat visusti edes mainitsemasta sosialismia, vaikka se on historiallisesti vasemmistolaisuuden yhteinen perusaate.

Vasemmistossa tiedetään, ettei menneen ajan aatteisiin ole paluuta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.