Politiikka on pälpätystä, evvk

Politiikka on suomen kieleen omaksuttu lainasana, jollaisista kaikki eivät pidä. Niinpä Tyrvään Sanomat järjesti vuonna 1994 lukijakilpailun, jonka tarkoituksena oli keksiä ”politiikalle” suomenkielinen vastine. Lukijat ehdottivat kilpailussa mm. sellaisia sanoja, kuin ”paasaus” ja ”pälpätys”.

Politiikantutkimuksen näkökulmasta tapaus oli kiinnostava, sillä se oli jälleen yksi tapa, jolla suomalaiset osoittivat epäluulonsa politiikkaa kohtaan. Kun politiikka samaistettiin paasaukseen ja pälpätykseen, ajateltiin sen olevan tarpeetonta äänihuulten joutokäyttöä, joka ei johda mihinkään.

Asenne istui lamasta toipuvan Suomen kansalliseen mielenmaisemaan ja vanhoihin viisauksiin, joiden mukaan teot puhuvat puolestaan ja vaikeneminen on kultaa.

Vuonna 1994 Suomi ei ollut Euroopan unionin jäsen. Harva suomalainen oli pitänyt kädessään matkapuhelinta, valtakunnallisia tv-kanavia oli kolme, ja internet oli vasta lapsenkengissään. Nykypäivän nuoren näkökulmasta silloin elettiin kivikautta.

Jos nykynuori tuntee silloisesta ajasta jotain itselleen tutuksi, niin ehkäpä juuri epäluulon politiikkaa kohtaan. Vuosiluvuista perustamatta nuorista on epäilyttävää, että abstrakteista ja oudoilla termeillä nimetyistä asioista päättävät kuin samalta linjastolta kameroiden eteen astuneet pukumiehet ja -naiset.

Epäluulo ei välttämättä ole huono asia, koska sillä on taipumus tehdä ihmisistä valppaita. Sitten asiat ovat huonosti, jos nuoriso kasvaa politiikan suhteen täysin välinpitämättömiksi aikuisiksi. Se tarkoittaa sitä, että parinkymmenen vuoden kuluttua Suomen suurin puolue ei ole SDP tai RKP, vaan EVVK.

Yhteiskunnalle yleinen välinpitämättömyys politiikkaa kohtaan on sama kuin laiminlyöty putkiremontti taloyhtiölle. Hetkisen voi elo vaikuttaa ihan mukiinmenevältä, mutta ennen pitkään rakenteet kaatuvat niskaan.

Todellisuus on osoittanut, että pääsääntöisesti nuoret eivät ole sen välinpitämättömämpiä politiikkaa kohtaan kuin vanhempansakaan. Ihmisten toimintalogiikkaan kuuluu, että meitä kiinnostavat asiat, jotka koemme itsellemme tärkeiksi. Muun voimme sivuuttaa epäoleellisena.

Yhdysvaltalaisessa politiikantutkimuksessa havaittiin jo 1960-luvulla, että enemmistöllä ihmisistä ei ole mitään selkeää poliittista maailmankatsomusta, ja että useimmat kansalaisista ovat haluttomia pohdiskelemaan sellaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, jotka eivät jollain tavoin liity heidän omaan elämäänsä.

Politiikasta puhuttaessa tuppaa usein unohtumaan, että politiikassa ei ole kyse pelkästään asioista ja erilaisista tulkintatavoista, vaan myös tunteista. Tunteet ovat motivaation lähde, joka ajaa ihmisiä toimintaan.

Jos ihmiset eivät äänestä vaaleissa, voidaan olettaa, että heiltä puuttuu tunne, joka ajaa ihmisen äänestyskopille.

Viime kuntavaaleissa vuonna 2012 äänestysprosentti jäi koko maassa alle kuudenkymmenen. Luku oli huono mutta ei yllättävä.

Viimeiset kaksikymmentäyksi vuotta kuntavaalien äänestysaktiivisuus on seilannut kuudenkymmenen prosentin hujakoilla.

Hätkähdyttävää sen sijaan oli nuorten äänestysinnon puute. 25-34-vuotiaista kävi äänestämässä vielä neljäkymmentä prosenttia, mutta alle 25-vuotiaista harvempi kuin joka kolmas. Se on katastrofaalinen luku.

Olivat äänestämättä jättäneet ihmiset minkäikäisiä tahansa, heitä tuskin saadaan motivoitua äänestämään tulevissakaan kuntavaaleissa pelkästään kantaaottavilla vaaliteemoilla ja vetävillä iskulauseilla, saati vetoamalla kansalaisvelvollisuuteen.

Poliittiseen toimintaan ryhdytään useimmiten silloin, kun ihmiselle osoitettu sanoma kiinnittyy hänen henkilökohtaisiin tunteisiinsa ja konkreettiseen elinympäristöönsä. Toisin sanoen potentiaaliset äänestäjät saadaan varmimmin vaaliuurnille ihmisten kokiessa, että heille puhutaan tärkeistä asioistaan heidän omalla kielellään.

Tällöin epäluuloisiin korviin ei kantaudu enää paasausta ja pälpätystä vaan tolkun ääntä, jonka sanoma koetaan vaikenemista arvokkaampana.

Kirjoittaja on valtio-opin yliopistonopettaja Jyväskylän yliopistossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Tällänenon Viipuri.

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.