Portugali-lottoa

Viime viikkoina mediassa toistunut näkemys on ollut, että suomalaisista veronmaksajista ei saa tulla Etelä-Euroopan talouskriisin maksumiehiä. Äänenpainot ovat paikoitellen olleet varsin kovia. On esitetty, että huonosti talouttaan hoitaneet maat pitäisi erottaa rahaliitosta. Ja ainakin näihin maihin rahojaan sijoittaneiden finanssi- ja eläkeyhtiöiden pitäisi itse kantaa vastuuta tapahtuneesta.

Huomaamatta on jäänyt, että suomalaisista on jo yhdessä muiden eurokansalaisten kanssa tullut velkakriisin maksumiehiä. Spekulaatiot Kreikan velkajärjestelyistä, Portugalin tukipaketista tai Espanjan ja Italian kyvystä hoitaa velkojaan ovat luoneet epävarmuutta ja hidastaneet talouskasvua kaikissa euromaissa.

Myös sijoittajien vastuu on jo osittain toteutunut. Kreikan ja Portugalin velkakirjoja kaupataan maailmalla liki puoleen niiden nimellisistä arvoista. Nämä menetykset on kirjattu tai niitä kirjataan alas sijoittajien taseissa. Pääomat ja tuotot ovat tältä osin menetettyjä.

Onneksi pahin vaihtoehto eli tilanne, jossa luottamus rahoitusjärjestelmän toimivuuteen katoaa, ei ole toteutunut. Kansainvälisen rahaliikenteen pysähtyminen tarkoittaisi vuoden 2008 kaltaista maailmankaupan taantumista ja mahdollista uutta talouskriisiä. Tämä iskisi Suomen viennistä riippuvaan kansantalouteen. Tilanne olisi aiempaa vakavampi, sillä valtiovallan mahdollisuudet pehmentää uuden kriisin vaikutuksia olisivat nyt huonot. Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallitusten miljarditasoiselle velkaelvytykselle ei olisi nyt mahdollisuuksia.

Hallitustunnustelija, valtiovarainministeri Jyrki Katainen joutuu puntaroimaan velkamaiden tukemista yhdessä puoluejohtajien, Jutta Urpilaisen ja Timo Soinin kanssa. Tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja. Valitettavaa on, että vaihtoehtojen taloudellinen arviointi on jäänyt poliittisen retoriikan jalkoihin. Erilaisten toteutumavaihtoehtojen kustannuksista pitäisikin tehdä karkeita, veronmaksajan matematiikalla ymmärrettäviä laskelmia.

Finanssitalo Lehman Brothersin konkurssi ja sen synnyttämä taloustaantuma toimii hyvin tällaisen laskennan lähtökohtana. Mennyt talousshokki supisti Suomen kansantaloutta pahimmillaan vuonna 2009 yli kahdeksalla prosentilla. Tämän seurauksena Suomen bruttokansantuote on yhä vuoden 2008 alapuolella. Varovaistenkin arvioiden mukaan tuotantomenetykset ovat olleet 35-40 miljardia.

Tämän päälle tulevat työttömyydestä johtuvat inhimilliset kärsimykset sekä kasvaneet korkomenot. Noin 20 miljardin euron lisävelan korkokulut ovat vuositasolla 500-600 miljoonaa. Jo tämä summa kerryttää muutamassa vuodessa yhtä paljon maksettavaa kuin kiistelty tukipaketti.

Odotusarvo Etelä-Euroopan velkakriisin vakauttamisen epäonnistumisesta on Suomelle 3-4 miljardia, kun laskentaperusteena käytetään kymmenen prosentin todennäköisyyttä vuoden 2009 kaltaiselle taantumalle. Tätä summaa pitää verrata Portugalin kaavaillun noin miljardin euron lainatakauksen laskennalliseen kustannukseen. Viiden vuoden vakuuden hinta kansainvälisillä markkinoilla tälle takaukselle on reilut 200 miljoonaa euroa.

Summa on iso mutta se on yli kymmenen kertaa pienempi kuin todennäköiset vaihtoehtoiset kustannukset. Tukipaketin laskennalliselle taloudelliselle kannattavuudelle riittääkin, että se pienentää velkakriisin leviämistä uuden taloustaantuman todennäköisyyttä noin puolen prosentin todennäköisyydellä. Ainakin kaikkien viikottain rahapelejä pelaavien suomalaisten kannattaisi tarttua tukipakettiin, sillä siinä voittomahdollisuudet ovat tavanomaista lottovoittoa huomattavasti paremmat.

Kreikka ja Portugali ovat Suomen kansataloudelle tärkeän, yhteisen euroalueen jäseniä. Nämä maat ovat hoitaneet talousasiansa huonosti. Tästä ei voi olla eri mieltä. Yhteisvastuun nimissä niille pitää saada mahdollisuus toteuttaa tarvittavat talousreformit.

Tässä on hyvä yhtyä suomalaiskomissaari Olli Rehnin näkemyksiin. Nämä maat voivat selviytyä velkakriisistä euromaiden tarjoamalla ja takaamalla kohtuuehtoisella lisälainoituksella. Nykyisiä epävarmuuden ylläpitämiä markkinakorkoja maat eivät kestä.

Kirjoittaja on kansantaloustieteen professori ja Jyväskylän yliopiston vararehtori.