Postia tarpeellisena olemisesta

K laus Härön tuore elokuva Postia pappi Jaakobille on erinomainen esimerkki siitä, miten hyvä elokuva syntyy pienestä ja vähäeleisestä mutta tarkkaan mietitystä tarinasta.

Sellaiset tarinat eivät nyt ole muotia elokuvamaailmassa eivätkä pahemmin elävässä elämässäkään. Trendi on, että mitä suurempi ja suureellisempi tarina, sen parempi. Mutta niistä jää tavallisesti aika vähän käteen.

Jos suuret spektaakkelit nostattavat allergiareaktion, tarjoaa Härön elokuva oivan vastalääkkeen.

LYHYESTI SANOTTUNA elokuva kertoo toinen toisillemme tarpeellisena olemisesta ja sellaiseksi tulemisesta. Siis ihmisenä olemisesta.

Elokuvassa iäkäs, sokea pappi saa avukseen elinkautisvangin, Leilan, joka lukee papille tulevan valtaisan postin ja myös kirjoittaa vastauskirjeet.

Siinä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

PAPIN SAAMA postivyöry johtuu ihmisten hädästä. Ihmiset pyytävät apua ja neuvoja pappi Jaakobilta, joka esirukoilee kirjoittajien puolesta ja joskus avustaa heitä taloudellisestikin. Jaakob kokee olevansa tarpeellinen toimiessaan Jumalan apurina.

Mutta se on vain alkupiste elokuvan toinen toisensa tarpeelliseksi kokemisen ketjussa ja vuorovaikutteisuudessa.

Pappi Jaakob saa havaita, että suunta toimii myös toisin päin: kirjeiden kirjoittajat ovatkin tarpeellisia hänelle itselleen.

Suoraviivaiselle ja uhmakkaalle elinkautisvangille Leilalle tarpeellisena olemisen ja vastavuoroisuuden havaitseminen sen sijaan ottaa lujemmalle.

TOINEN TOISELLE tarpeellisena olemisessa ei haeta välitöntä ja suoraa hyötyä. Se on arvo sinänsä, joka tekee elämän elämisen arvoiseksi.

Siihen ei myöskään kuulu suora vaatimus olla hyvä toisille ihmisille. Ole hyvä toisille ja lähimmäistä on rakastettava ovat yleisesti hyväksyttyjä, raamatullisia periaatteita, mutta niihin herkästi sisältyy myös jotain uhkaavaa.

Tätä uhkaamista ja lähimmäisen rakastamisen edellyttämistä ylemmyydentuntoiset voivat käyttää - ja myös käyttävät - aseenaan lyödessään niillä heikompiaan.

Se ei ole täysin vierasta uskonnollisille yhteisöille.

VÄLITTÄMISTÄ EI voi ulkokohtaisesti käskyttää, vaan se on oivallettava itse. Oivalluksen taustalta löytyy rohkeus tulla ensin itse välitetyksi, sillä on vaikea antaa toisille, jos ei ole itse saanut. Välittämiseen kuuluu myös hyväksyminen.

Härön elokuvissa ei julisteta, vaikka ohjaaja kristitty onkin. Vaikka Härön elokuvia voi kuvata vakaviksi, ei sama päde häneen itseensä.

Vilkasliikkeisen ja huumorintajuisen ohjaajan elokuvissa on lämmin elämänkatsomus, selkeä suunta, josta yhtä mieltä voivat olla niin tapakristitty, ateisti kuin uskovainenkin.

Armo ja sovitus ovat jokaista ihmistä koskettavia teemoja, olipa hän uskossa tai ei.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.