Presidentin vakauttava valta

Toukokuun toiselle viikolle sattuu neljä liputuspäivää. Äitienpäivä (8.5.), Snellmanin päivä (12.5.) ja Kaatuneiden muistopäivä (15.5.) ovat juhlia , jolloin suomalaiset nostavat siniristiliput salkoihin ilman vähäisintäkään epäilyä, onko päivä liputuksen arvoinen. Samaan liputuspäivien sarjaan kuuluu kiistattomimpana joulukuun 6., Itsenäisyyspäivä.

Sen sijaan Eurooppa-päivä (9.5.) on ainakin vielä kiistanalaisempi. Suomalaiset eivät ole omaksuneet sitä aivan kiistattomaksi liputuspäiväksi.

Monet kokevat, että liputus Eurooppa-päivänä on lähinnä julkisen vallan velvollisuus.

Ehkä liputusintoa maanantaina toukokuun 9. päivänä vähensi myös se, että Eurooppa-politiikka on juuri nyt kovin kiisteltyä.

EUROOPPA-POLITIIKAN ylimääräisestä kustannuserästä kiistellään aikana, jolloin maahan tunnustellaan uutta hallitusta. Asiat ovat yksiselitteisesti eduskuntaryhmien käsissä. Aikaisemmin hallituksen muodostamista keskeisesti tahdittanut tasavallan presidentti seuraa sisäpolitiikkaa sivusta.

Järjestelmää on muokattu 1980-luvulta lähtien eduskuntakeskeisen parlamentarismin suuntaan ja hyvä niin.

Valtionpäämiehen laajojen valtaoikeuksien aikaan Suomen järjestelmä oli kallellaan monarkiaan, joskin eduskunta sanoi viimeisen sanan. Viime vuosikymmeninä on menty toiseen suuntaan.

Vuonna 1999 valmistauduttiin Martti Ahtisaaren seuraajan valintaan. SDP:n eduskuntaryhmän silloinen puheenjohtaja Erkki Tuomioja totesi, että "Suomen presidentti on onneksi jäämässä siihen rooliin, mikä hänelle kuuluu, eli presidentti on maakuntamatkojen tekijä ja maatalousnäyttelyjen avaaja".

Presidentin valtaoikeuksia on kavennettu samassa tahdissa vaalitavan kansanvaltaistamisen kanssa. Presidentti on valittu suoralla kansanvaalilla vuodesta 1994.

Mutta ei presidentiltä valtaa ole sentään niin täysin riisuttu, kuin mitä Tuomioja toivoi Ahtisaaren kauden loppuvaiheessa.

Presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa. Presidentti on lisäksi puolustusvoimain ylipäällikkö. Nämä tehtävät on syytä säilyttää, jos presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla. Jos presidentin tehtävät rajataan maakuntamatkojen tekijäksi ja maatalousnäyttelyjä avaajaksi, on suora kansanvaali kansanvallan halveksuntaa. Presidentin voisi silloin valita eduskunta.

TASAVALLAN presidentti Tarja Halonen on osoittanut, mikä merkitys valtionpäämiehellä on tasapainottavana tekijänä ulkopolitiikan johtamisessa.

Kun ministerien lausunnot ovat aiheuttaneet hämmentyneitä kysymyksiä, ovat kansalaiset vaistonneet Halosen aidon johtajuuden ja sen, että presidentti varmistaa Suomen geopoliittisen aseman huomioonottavan ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan.

Sekin on ymmärrettävää, että Halonen olisi halunnut vaikuttaa myös Suomen Eurooppa-politiikassa. On monia kysymyksiä, joissa Suomen kannattaisi käyttää kaikkea mahdollista valtiollista arvovaltaa ja kokemusta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.