Prinsessan synnytys

Se on alkanu ny, Victoria parahti. Ockelbosta kotoisin oleva kuntosaliyrittäjä Daniel hieraisi unisia silmiään ja mietti, mikä himputti oli alkanut keskellä yötä. Sota tuskin oli alkanut, sillä Ruotsi ei Danielin miesmuistiin ollut sotinut tuhansiin vuosiin. Katsoessaan unenpöppyrässä tankinmallista vaimoaan Daniel tajusi viimein. ”Onko sulla lirahtanu lapsivesi?”

”Puoli tuntia sitte. En kehannu heti herättää”, saksalaisranskalaista sukujuurta oleva vaimo vastasi.

 

Aamukusella Daniel pähkäili, mitä ne siellä synnytysvalmennuksessa oikein olivat pälisseet? Pitikö heti mennä sairaalaan vai vasta seuraavana päivänä? Daniel oli nyökkinyt kiinnostuneesti synnytysvalmennuksessa, mutta todellisuudessa hän oli mietiskellyt uusien vetotaljojen ostoa. Ainoa mitä hän muisti opetuksesta oli, että kannatti syödä hiilareita ennen synnytystä.

”Lämmitänkö maksalaatikkoa?” hän kysyi mahaansa hierovalta vaimoltaan. Victoria näykki mikrolämmintä maksalaatikkoa tuskaisena. ”Sattuu aikalailla.” Daniel säikähti. Volvokaan ei ollut linnan pihalla lämmityksessä ja ulkona oli pakkasta hurumykke. ”Pitäiskö meidän jo lähteä?” Daniel kysyi. ”Ei sitä vielä ilkeä, jos nauravat sieltä ulos”, Victoria vastasi. Daniel päätti kuitenkin pelata perillisen kanssa varman päälle. ”Jos kuitenkin puhelimella varmistan”.

”Ei se varmaan vielä kauhean auki ole”, Daniel vastasi puhelimessa kätilön kysymykseen. Puhelun loputtua Daniel kertoi kärsimättömälle vaimolleen Tukholman kuninkaallisesta sairaalasta ohjeistetun, että ei ollut vielä hirmukiirettä. Hyvin piisaisi, jos he tulisivat vasta illalla.

 

Vartin päästä Victoria taittui kuitenkin linkkuveitseksi. ”Ei perkele, kyllä nyt on lähettävä”, Daniel määräsi ja hinasi Victorian farmarin takapenkille. Volvon hyppiessä Tukholman kapeita mukulakivikatuja vaimo ulvoi tuskasta. Sairaalan pihalla parkkipaikka oli täynnä ja Danielin täytyi ajaa lähimpään parkkitaloon, josta hän raahasi vaimoaan sairaalalle. ”Onnea synnytykseen”, hihkuivat pikkulippuja heiluttelevat tupakoitsijat sairaalan pihalla. Daniel nappasi rullatuolin ja lykkäsi vaimon suoraan synnytyssaliin.

”Täältähän on prinsessa jo tulossa”, kätilö ilmoitti käsi pimpissä, mutta samaan aikaan toisessa salissa alkoi synnytys, johon hänen täytyi rientää. ”Oottakaa vähä aikaa, niin seuraava kätilö tullee vuoroon”. Puoli tuntia kului. Päälaki pilkotti jo, mutta kätilöä ei näkynyt.

”Saatana, soita sitä kelloa”, Victoria huusi halkeamaisillaan. Daniel rinkutti kelloa ja kätilö puuskutti hanskoja vaihtaen huoneeseeen. ”Meillä on täällä niin kiirettä”, kätilö pahoitteli. ”Joo, kaikesta nykyään säästetään”, Daniel sanoi ymmärtävästi ja kehotti vaimoaan tööttäämään nyt pikku prinsessan kopiksi.

 

Puoli tuntia myöhemmin ylpeä isä esitteli kyynelsilmin prinsessan strategisia mittoja kuin kesällä narraamaansa haukea. ”Palttiarallaa näin pitkä.”

Suomen länsinaapurissa on kuningaskunta. Verokruunut ja hovin sadat työntekijät takaavat sen, että urpo kuningas saa rauhassa rällätä ja tytär shopata Amerikassa.

 

Kirjoittaja on vapaa tutkija ja Keskisuomalaisen avustaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.