Pronssisoturin muistoa kunnioittaen

Virossa oltiin päivälleen 10 vuotta sitten tukalassa tilanteessa. Tuoreen Nato-maan pääkaupungissa olivat jatkuneet jo kuukausien ajan kiivaat protestit, joiden tavoitteena oli estää Pronssisoturi-patsaan siirtäminen pois Tallinnan keskustasta.

Virolaisten silmissä neuvostomiehityksen symboliksi nousseen pronssisoturin venäjänkieliset puolustajat olivat perustaneet yökaartin valvomaan muistomerkkiä, jonka yhteyteen oli haudattu puna-armeijan sankarivainajia.

Se ei kuitenkaan estänyt vastapuolta tuhrimasta pronssisoturin kasvoja valkoisella maalilla. Patsas päätyi ympärivuorokautiseen poliisivalvontaan ja sisäministeri Jüri Pihl kielsi kaikki julkiset kokoontumiset monumentin lähimaastossa.

Huhtikuun 2007 lopulle tultaessa vääntö oli jatkunut jo yli vuoden. Väkivallan uhka väreili ilmassa.

26.–27. päivän välisenä yönä mukulakivet alkoivat lennellä poliisirivistöä päin. Poliisi vastasi vesitykeillä.

Alkoi ryöstely ja vandalismi. Keskikaupungin liikkeiden ikkunoita rikottiin, autoja kumottiin ylösalaisin, kioskeja ja baareja ryöstettiin. Yhden yön aikana kirjattiin pienellä alueella 99 vandalismiin liittynyttä rikosta.

Seuraava yönä sama meno jatkui. Protestoijat ottivat käyttöön Molotovin cocktailit ja poliisit kyynelkaasun ja kumiluodit.

Kahden yön saldo nousi 1 000 pidätettyyn ja 156 vammautuneeseen. Mellakoissa puukosta saanut 20-vuotias Virossa asunut Venäjän kansalainen Dmitry Ganin kuoli sairaalassa haavoihinsa.

28. päivän aamuyöllä Viron hallitus päätti vihdoin toimia, vaikka ei tiennyt seurauksia. Pronssisoturi lähti jalustaltaan kohti kaupungin laidalla sijaitsevaa sotilashautausmaata. Siellä se nostettiin uudelleen pystyyn, vahingoittumattomana, vaikka vastapuoli oli levittänyt tietoa, jonka mukaan patsas tuhottaisiin.

Venäläiselle nettifoorumeilla alkoi kiertää vielä saman päivän aikana vastarinta-armeija Kolyvanin vetoomus, jossa se vaati kaikkia ”Virossa asuvia venäläisiä miehiä” tarttumaan aseisiin.

Pienet vihreät miehet jäivät kuitenkin koloihinsa ja Voitonpäivään mennessä koko protestiaalto oli jo sammunut. Kovimmat mellakoijat olivat kaltereiden takana ja viisumiraja esti uusien saapumisen.

Virolle pronssisoturikonflikti oli pelottava mutta myös arvokas kybersodankäynnin oppitunti.

Mitään uutta ei ollut siinä, että venäläisiä maanmiehiä käytettiin Nato-mielisen Viron vakauden horjuttamiseen levittämällä väärää tietoa.

Uutta ja yllättävää oli sen sijaan se, että venäläisten ip-osoitteiden kautta tulleet verkkohyökkäykset kaatoivat nopeasti ja tehokkaasti Viron pankkien, tiedotusvälineiden ja myös valtion nettipalvelut.

Rahaa ei saanut edes automaateista, uutisia ei voinut lukea, eivätkä virkamiehet pystyneet kommunikoimaan, koska heidän sähköpostijärjestelmänsäkin oli kaadettu.

Pronssisoturijupakan yhtey­dessä nähtiin mahdollisesti ensimmäiset laajat valtion tukemat kyberhyökkäykset toista valtiota kohtaan, arvioi BBC. Sen jälkeen tapauksia on ollut paljon.

Virolla on nykyisin erittäin hyvä kyberpuolustuskyky – kiitos pronssisoturin. Maahan perustettiin vuonna 2008 Naton kyberpuolustuskeskus. Lisäksi Viron puolustusministeriö on kouluttanut siviilipuolen IT-osaajista vapaaehtoiset kyberpuolustusjoukot. Moni muu maa olisi nyt helpompi kampittaa.