Pudotuspeli huipulle muuttumassa liian kovaksi suomalaisille

Kaksi maailman parasta naishiihtäjää kilpailee Suomen edustusasussa, Sami Jauhojärvi voidaan jo laskea maailmantähdeksi ja pari muutakin hiihtäjäämme kolkuttelee kansainvälistä kärkeä. Suomalaisella hiihdolla menee siis hyvin?

Valitettavasti totuus suomalaisen hiihdon tilasta paljastuu vasta SM-kisoissa. Jämijärvellä se totuus osoittautui jälleen kerran tylyksi. Kansainvälisen tason hiihtäjämme suksivat puolivaloillakin Tour de Skin väsyttäminä minuuttien päähän kansallisen tason kärkinimistä.

Suomalaisen hiihdon tulevaisuus näyttää melko synkältä. Miksi näin?

NOUSU HIIHDON huipulle on melkoista pudotuspeliä. Useimmat meistä putoavat huippumenestyskelkasta jo syntyessään. Hiihto on nykyisin niin kovatasoinen laji, että maailmalla siinä voivat menestyä vain erityislahjakkuudet. Hiihdon menestysgeeni on suotu vain harvoille ja valituille. Sen verran heitä kuitenkin on, että lahjakkuuksien puutteeseen suomalainen hiihto ei tulevaisuudessakaan kaadu.

Menestyvien hiihtäjien lapsuus on jatkuvaa liikkumista. Eikä nyt puhuta hiihtokouluissa käymisestä eikä mistään muustakaan ohjatusta urheiluseuratoiminnasta. Niihin menijöitä Suomesta aina löytyy. Nyt puhutaankin lapsen leikeistä. Jatkuva monipuolinen hikiliikunta leikkien yhteydessä antaa sen pohjan, jonka päälle huippuhiihtäjää voidaan rakentaa. Selvää on, että tämä osa pudotuspeliä on uhka suomalaiselle hiihdolle.

Hiihto ei ole nykyisin nuorison muotilaji. Vielä 20 vuotta sitten hiihto imi lahjakkaita nuoria urheilijoita, mutta tänä päivänä valtaosa heistä alkaa harrastaa jotain joukkuelajia. Ei olekaan sattumaa, että monet sekä kansainvälisen tason että kansallisen tason kärkihiihtäjistämme ovat kotoisin pieniltä paikkakunnilta, joissa joukkuelajien vetovoima ei ole niin suuri.

Seuraava pudotuspeli alkaa noin 15 vuoden iässä, jolloin nuoren hiihtäjän pitäisi viimeistään aloittaa vuosia kestävä todellinen harjoitusrääkki. Rääkki on niin raju, että läheskään kaikki eivät ole siihen ymmärrettävästi ole valmiita. Esimerkiksi käy muutamien vuosien takainen superlahjakkuus Jussi Ylimäki, joka nuorten sarjoissa oli ikätoveriaan Jauhojärveä selvästi parempi hiihtäjä. Ylimäki voitti 1999 nuorten maailmanmestaruuden, edusti Suomea surullisissa Lahden MM-hiihdoissa 2001 ja katosi hiljalleen pois kuvioista.

Edellä mainittujen asioiden perusteella voidaan oikeastaan pitää pienenä ihmeenä, että Suomesta on yhä löytyy edes yksi Krista Lähteenmäen kaltainen lupaus, jolla on kaikki edellytykset nousta maailman huipulle. Hän on selvittänyt pudotuspelien osat 1, 2 ja 3. Nyt tarvitaan enää vuosien rajua työntekoa ja rutkasti onnea välttää esimerkiksi sairastelut.

SE, ETTÄ olen SM-kisojen perusteella huolissani suomalaisen hiihdon tilasta, ei tarkoita sitä, että aliarvioisin SM-kisoihin osallistuvia kansallisen tason hiihtäjiä. Päinvastoin, valtaosa Jämijärvellä hiihtäneistä selvittää pudotuspelien neljännen osan. He ovat valmiita rääkkäämään kehoaan vuosikausia tullakseen entistä kestävämmiksi ja paremmiksi hiihtäjiksi.

Se on jotain, mihin itse en koskaan pystyisi ja jo siitä syystä arvostan SM-tason hiihtäjiä todella korkealle.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.