Puhelinlaskuja haudan taakse

Vanhan tätini kuoltua lankesi minulle tehtävä kuolinpesänhoitajana. Viime kesänä selvittäessäni pesän papereita huomasin verkkopankin laskutuksissa jotain outoa. Tätini tililtä oli suoraveloitettu pieniä, vajaan kymmenen euron laskuja nimikkeellä ”kiinteän verkon palvelut”. Laskuttaja oli puhelinyhtiö. Tätini kuolemasta oli tuolloin kulunut jo puolitoista vuotta. Hämmästelin todella, mistä oikein vielä laskutettiin. Luulin, että asia selviää helposti, mutta olin väärässä. Käynnistin selvitysprosessin mielestäni aiheettomasta laskutuksesta viime kesänä 10. heinäkuuta, ja tuo selvitys jatkuu edelleen.

 

Laskuja maksaessani olen ymmärtänyt viitenumeron merkityksen siten, että sen perusteella laskuttaja pystyy yhdistämään maksajan ja laskun tiedot omassa reskontrassaan sekä yksilöimään maksutapahtuman verkkomaksun yhteydessä. Tällä perusteella luulisi laskun viitenumerolla pääsevän helposti käsiksi myös yksilölliseen asiakastietoon – varsinkin modernien tietojärjestelmien avustamana. Asia ei hämmästyksekseni nykyaikanakaan välttämättä ole näin.

 

Toimitin puhelinyhtiölle tiedot puhelinnumeroineen osoitteista, joissa veloituksen perusteena olevia lankaliittymiä on käytetty. Lisäksi toimitin edesmenneen tätini sosiaaliturvatunnuksen, puhelinyhtiön oman laskutusviitteen sekä verkkopankin tiedot laskutuksesta. Mutta. Näilläkään tiedoilla puhelinyhtiö ei kuulemma pääse käsiksi oman laskunsa asiakastunnukseen. Asiakastunnus kun olisi avain tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Tuota asiakastunnusta on minulta pyydetty jokaisessa niissä kuudessa sähköpostiviestissä, joilla olen puhelinyhtiön kanssa asiasta kommunikoinut, huolimatta siitä, että olen kertonut heille, ettei minulla ole sitä. Eikä voi ollakaan, koska en saa paperilaskua, mistä asiakastunnus näkyisi.

Viimeiset kaksi lähettämääni viestiä olen toiveikkaana laittanut tiedoksi myös yhtiön toimitusjohtajalle, mutta se ei ole prosessia edistänyt. Olen myös pyytänyt yhtiötä lähettämään paperilaskun, josta sitten saisin vihdoin tuon ratkaisevan asiakastunnuksen. Paperilaskua ei ole kuitenkaan kuulunut.

Lisää mielenkiintoa prosessiin toi myös se tieto, että verkkolaskun välikätenä toimivan pankin omista järjestelmistä ei kuulemma näy sen enempää tietoa noista salaperäisistä veloituksista kuin mitä itse näen omasta verkkopankistani.

 

Vastikään sain puhelinyhtiöltä viimeisimmän vastauksen, jossa prosessiin tuli taas uusi käänne. Minua pyydetään olemaan yhteydessä asiakaspalveluun puhelimitse tai käymään operaattorin myymälässä, koska kyseessä on kuolleen henkilön asiakkuus. Kuolleen ihmisen asiakkuutta irtisanottaessa tarvitaan kuolinpesänhoitajan henkilötunnus, ja tällöin ei asiaa voida tietoturvasyistä hoitaa sähköisesti. Miksi minulle ei kerrottu tätä aikaisemmin? Vaikka varmasti on ollut ensimmäisestä yhteydenotosta asti selvää, että toimin tässä asiassa kuolinpesän edustajana.

 

En ole vielä käynyt operaattorin myymälässä ja odotan jännityksellä tulevaa vierailuani siellä. Kiirettä ei ole ollut, koska taloudelliset menetykset tuosta toistaiseksi tunnistamattomasta laskutuksesta eivät ole olleet suuria. Töitä kyllä on tehty asian eteen roimasti ja oletettavaa on, että kohtuullisillekaan tuntipalkoille en tässä pääse. Seikkailu silti jatkukoon – pitäähän tämän arvoituksen jossain vaiheessa selvitä.

 

Kirjoittaja on opettaja, joka oli Keskisuomalaisessa työelämääntutustumisjaksolla.

 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.