Pulliin kätkettyjen kultakuninkaiden kaupunki

Seisoin leipomomyymälässä ja vaihdoin jalkaa. Ottaako itämaantietäjien eli kolmen kuninkaan kakku rusinoilla, suklaamuruilla, jollain muulla vai ilman mitään lisukkeita. Pienin vaihtoehto pienelle perheelle, päätin. Mukaan lähti appelsiinilla ja sitruunakuorella maustettu kakku, joka siis oikeastaan on pullaa. Astuin ovesta kadulle ja lämpimäinen putosi pussin pohjan läpi sohjoon. Mutta ei hätää, sain tilalle ymmärrystä ja uuden pullan.

Olin aamuisella juoksulenkilläni kiiruhtanut kiihtyvällä vauhdilla metsän läpi kohti zürichiläistä konditoriaa, sillä aavistin hyllyjen olevan tyhjillään jo ennen puolta päivää. Kolmen kuninkaan kakkua syödään pitkin tammikuuta, mutta loppiaisena se on perheissä aamu­rituaali. Se, joka löytää keskiön ympärille liitetyistä pikkupullista muovisen symbolin, on kuningas ja kruunataan kultaisella pahvikruunulla. ”Haukatkaa sitten varovasti,” minua varoitettiin lähtiäisiksi. Taikinaan oli myös sujautettu kolme aitoa kultaista kuningasta.

Marketin kolmen kuninkaan kakku ei sekään ole hullumpaa ja se olisi puolet halvempaa. Lähikauppa vain on sunnuntaisin kiinni. Itse en jaksanut ryhtyä leipomaan ja onhan konditorian tuotteessa pientä luksusta. Se on nätisti tehty ja kiva viedä kotiin kahvin kanssa nautittavaksi.

Kotikylässäni, Zürichin kaupungin rajan toisella puolen, oltiin ilman leipomoa vuosikaudet. Edellinen leipuri oli savustettu järven toiselle puolen ja tulee enää lauantaisin torille myymään tuoreita sarvia, sämpylöitä ja leipiä. Uusi pienen pieni kahvila-konditoria avattiin jokunen vuosi sitten ja näyttää menestyvän. Siitä huolimatta, että samassa korttelissa on marketti, joka samoihin aikoihin alkoi paistaa uunissaan tuoretta leipää. Kaupan pieni valikoima vaihtuu ajoittain, mutta silti liikettä on molempiin suuntiin. Avainsana on kyllästyminen. Kun leipä ei enää maistu tai lempituote katoaa hyllystä, vaihdetaan liikettä.

Kylällä ei kilpailevaa konditoriaa ole, mutta Zürichissä tuoretta nisua saa joka nurkalta. Seefeldin kaupunginosassa on yhden ainoan kadun varrella seitsemän leipomoliikettä. Tarjontaa on selvästikin jo liikaa. Eräs leipomo, jonka pehmeät ja pettävän keveät rahkamunkit ovat perinteisesti kruunanneet suomalaisten vapun, vetäisi syksyllä lapun luukulle ja sulki kaikki liikkeensä ilman ennakkovaroitusta. Sata vuotta zürichiläisiä palvelleen yrityksen henkilökunta irtisanottiin ja konditoria-kahvilaa jäi kaipaamaan suuri joukko pöllämystyneitä kaupunkilaisia.

Monet vastaavanlaiset pienet, mutta useamman liikkeen leipomoyritykset ovat joutuneet lopettamaan tai kituvat henkihieverissä. Marketit pystyvät tuottamaan tuoretta lähes mihin vuorokauden aikaan tahansa ja edullisempaan hintaa. Perheyritykset eivät myöskään pysty kilpailemaan aukioloajoilla. Viimeinen tikki oli kuuma kesä; se vei zürichiäisiltä halun syödä leipää.

Vielä pystyssä olevien leipomoliikkeiden pelastus ovat pienet lounaat ja uudet hitit, chiavanukkaat ja proteiinileivät, sekä kausituotteet, kuten kolmen kuninkaan kakku. Asiakkaita täytyy saada liikkeseen – vaikka kätkemällä pulliin kultakuninkaita.

Kirjoittaja on Sveitsissä asuva vapaa toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .