Pullistus moneen suuntaan

Venäjän presidentti Vladimir Putin yllätti kaikki alaisensa pääsiäisviikonloppuna määräämällä sotaharjoituksen Mustallemerelle. Sotaharjoituskäsky tuli puolustusministeri Sergei Shoigulle sinetöidyssä kirjekuoressa aamuyöllä presidentin lentokoneesta, kun Putin oli kotimatkalla Etelä-Afrikasta viiden kehittyvän maan Brics-huippukokouksesta.

Sotaharjoituksiin määrättiin 36 sota-alusta ja 7 000 sotilasta – tykistöä, ilmavoimien hävittäjiä ja helikoptereita, laskuvarjojääkäreitä ja armeijan erikoisjoukkoja.

Putin oli jo aikaisemmin vihjannut, että armeijan valmiutta aiotaan valvoa entistä paremmin. Helmikuussa hän sanoi, että armeijan valmiutta on lisättävä ja sotaharjoitusten on muistutettava mahdollisimman paljon modernia sodankäyntiä, eikä niitä pidä järjestää lepsusti niin, että ”sotilaat tietävät niistä jo kuusi kuukautta etukäteen”.

Manöövereistä ei ilmoitettukaan etukäteen sen enempää naapurimaille kuin sotilasliitto Natolle. Tosin harjoituksen koko ei sitä sopimuksellisesti edellyttänytkään.

Venäjän voimannäyttö merellä oli viesti moneen suuntaan.

Ukrainan kanssa Venäjällä on ollut kiistaa Mustanmeren laivastotukikohtien tulevaisuudesta. Viesti lähti myös Georgialle; Venäjä kävi maata vastaan elokuussa 2008 lyhyen sodan, jossa Mustanmeren laivastolla oli tärkeä rooli.

Putinin määräyksen aikaan Georgian ja Yhdysvaltain asevoimat harjoittelivat yhdessä Spirit 2013 -sotaharjoituksessa, mitä Venäjä paheksui.

Painava muistutus lähti myös Välimerelle.

Nimenomaisesti merisotaharjoituksilla Putin muistutti, että Venäjä on myös merellinen suurvalta, jonka painoarvo Välimerellä on suurempi kuin piskuinen Tartusin laivastoasema Syyriassa antaisi ymmärtää. Venäjä ei Syyrian konfliktin poliittisissa ratkaisuissa aio tyytyä samaan osaan kuin Balkanin konkurssipesän selvityksissä 1990-luvulla.

Sotilaallisen voiman näyttö on osoitus armeijan iskukyvystä, ja suurvaltastatuksen ylläpitoon tarvitaan nimenomaan armeijaa.

Sotaharjoitus on viesti myös omille kansalaisille ja omalle armeijalle.

Kolmannella kaudellaan presidenttinä Putin on puheissa korostanut rooliaan kansallista turvallisuutta painottavana vahvana johtajana. Vahva käytännön esiintyminen kuuliaisen armeijan viitekehyksessä on kuitenkin tähän saakka puuttunut.

Harjoitus varsin luonnollinen osa Putinin puolustus- ja armeijanrakentamisprojektia uusiin turvallisuusuhkiin varautumiseksi.

Venäjän asevoimien uudistuksissa on puolustusministeri Anatoli Serdjukovin erottamisen jälkeen, Shoigun kaudella, painotettu Venäjän kotimaisen puolustusteollisuuden aseman vahvistamiseen – ainakin puheissa. Serdjukovin kaudella Venäjä suosi ulkoistamista, yksityistämistä ja alan ulkomaista teollisuutta.

Putin haluaisi nähdä puolustusteollisuuden Venäjän modernisaation veturina. Ongelmana kuitenkin on, että suurin osa alan yrityksistä on sekä teknologisesti että yritysjohtonsa osaamisessa kaukana kansainvälisten kilpailijoidensa takana.