Punaisen planeetan lumo

Antiikin Rooman sodanjumalan mukaan nimetty lähiplaneettamme Mars kiehtoo ihmismieliä.

Parhaillaan Marsin kamaraa tonkii Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan mönkijä Curiosity. Intia ilmoitti vastikään, että se aikoo lokakuussa laukaista luotaimen tutkimaan Marsin ilmasto-oloja ja geologiaa.

Maailman ensimmäisenä ”avaruusturistina” kansainvälisellä avaruusasemalla (ISS) vuonna 2001 vieraillut amerikkalainen monimiljonääri Dennis Tito suunnittelee puolestaan miehitettyä lentoa Marsin ympäri. Kaksihenkisen miehistön olisi toistaiseksi perin alustavien suunnitelmien mukaan määrä lähteä 501-päiväiselle matkalleen tammikuussa 2018 planeettojen kiertoratojen ollessa edullisimmillaan.

Modernin avaruusteknologian keinoin Marsia ovat tutkineet lisäksi Neuvostoliitto, Venäjä, Japani, Kiina ja Euroopan unioni, ja tieteelliseen kiinnostukseen on sekoittunut kosolti suurpoliittista vallan tavoittelua Maan päällä. Mutta yhtä ilmeistä on, että planeetoista juuri Mars on ollut keskeinen avaruuteen kohdistuvan inhimillisen mielenkiinnon ja mielikuvituksen innoittaja.

Avaruuslentoja edeltäneellä alkeellisten kaukoputkien aikakaudella tarkkoja Mars-havaintoja hämäröitti maapallomme ympärillä alati vellova ilmakehämeri. Hollantilaisen Christiaan Huygensin 1600-luvulla Marsissa havaitsema tumma läikkä Syrtis Majoris tulkittiin pian mereksi. Kohta löydettiin myös Marsin napojen valkeat läikät, jotka näyttivät vuoroin kasvavan ja kutistuvan.

1800-luvun lopulla italialainen Giovanni Schiaparelli oli havaitsevinaan Marsin pinnalla joenuomia tai kanaaleja. Schiaparellin ilmaus ”canali” kääntyi pian muissa kielissä kanaviksi. Nehän ovat ilman muuta jonkun kaivamia – ja suuri marsilaisjahti alkoi.

Amerikkalainen miljonääri Percival Lowell kalliisti palkattuine tutkijoineen käytti koko loppuelämänsä todistaakseen, että Marsissa on kanavia ja älyllistä elämää. Hänen kuollessaan vuonna 1916 Tarzan-kirjoistaan tunnetummaksi jäänyt Edgar Rice Burroughs käynnisteli kirjasarjaansa John Carterista, Marsin sotavaltiaasta.

Lowellin ja Burroughsin vaikutus tuntui osin tiedostamattomanakin läpi 20. vuosisadan. Orson Wellesin klassikkokuunnelma Maailmojen sota kertoi nimenomaan marsilaisten hyökkäyksestä. Punaisesta planeetasta ovat laulaneet taiteilijat Tuomari Nurmiosta David Bowieen.

Mars-planeetalla oli merkittävä rooli Neuvostoliiton virallisen mytologian rakenteistumisessa.

V.I. Leninin varhaisen työtoverin Alexander Bogdanovin sata vuotta sitten ilmestyneistä utopiakirjoista Punainen tähti kuvasi Mars-planeettaa, joka oli kehityksessään 300 vuotta edellä Maan yhteiskuntia ja tietysti sosialistinen. Insinööri Menni kertoi puolestaan Marsissa kokonaisia mantereita halkovien ja maata viljelyskäyttöön valtaavien kanavien rakentajasta. Tutkija Osmo Jussilan mukaan Bogdanov ennakoi merkillisellä tavalla J.V. Stalinin suuria kanavahankkeita.

Neuvostoliiton kenties keskeisin kuvallisesti ja sanallisesti toistunut symboli Krasnaja Zvezda, punainen tähti, oli juuri planeetta Mars.