Puoluelehtien polku katosi

Sosiaalidemokraattinen Keski-Suomen Viikko ilmestyy kolmen viikon kuluttua viimeistä kertaa. Sorretun Voimana syntyneen (1906) lehden ilmestymisedellytykset loppuivat tilaajamäärän ja tulojen hiipumiseen.

Lehtikuolema on ikävä asia, sillä siinä katoaa osa keskisuomalaista kulttuurihistoriaa. Lehti on ollut yksi maakuntamme puolestapuhuja ja hyvinvoinnin eteen taistelija. Sen lehti on tehnyt välillä enemmän ja välillä vähemmän puoluepoliittisesta näkökulmasta.

Keski-Suomen Viikko jaksoi pidemmälle kuin moni muu sosiaalidemokraattinen aluelehti.

Keski-Suomen Viikko syntyi 1982 Vastin-nimellä, kun tamperelainen Kansan Lehti ei täällä enää tyydyttänyt. Demarilehti palasi maakuntaan.

Parhaimmillaan Sorretun Voima levikki oli lähes 10 000 kappaletta. Sen jatkaja Työn Voima (1919–1959) ei päässyt koskaan ihan samaan tilaajamäärään.

Vastin tavoitti parhaimmillaan 1985 yli 10 000 tilaajaa mutta sen jälkeen tilaajamäärä laski hiljalleen alle puoleen tuosta tasosta.

Työväenlehdistöllä on ollut merkittävä sivistysrooli. Lehdillä sivistystä vietiin työväestön pariin ja samalla parannettiin perheiden kykyä sosiaaliseen nousuun. Työväenlehtiä perustettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Toki tarkoitus oli myös ajaa poliittista sanomaa.

Suomalaisen sanomalehdistön historiasta voi aatteellisesti erottaa neljä kautta. 1800-luvun puoliväliin saakka sanomalehtiä perustettiin sivistäjiksi. Lehtiä tekivät professorit, papit ja lehtorit. Myös lukijat tulivat yhteiskunnan suppeasta yläosasta.

Seuraavassa vaiheessa kansallinen herääminen jakoi lehtikentän. Lehdet olivat Suomen mielen ja kielen puolesta. Toisella puolella olivat sitten ruotsinkieliset lehdet.

1890-luvulla puoluepolitiikka nousi sanomalehdistöä jakavaksi ja eteenpäinvieväksi voimaksi. Poliittisten lehtien kaudella jokainen puolue pyrki perustamaan ja kasvattamaan jokaiseen kaupunkiin oman sanomalehden – ja saamaan sille mahdollisimman suuren levikin.

Sanomalehdet olivat journalistiikan professorin Raimo Salokankaan sanoin puolueen aseita.

Työmies oli 1917 maan suurin sanomalehti 80 000 levikillä. Suosio suli sisällissotaan ja sen jälkeisiin tapahtumiin. Maailmansodan jälkeen kakkoslehtien asema alkoi jo olla vaikea. Parhaan uutissisällön tarjonnut lehti keräsi maakunnan lukijat ja ilmoittajat.

Puoluelehdet marginalisoituvat puolueen sisäisiksi äänitorviksi. Sosiaalidemokraattien lehdistä vain Kotkalainen Eteenpäin kykeni nousemaan alueensa ykköslehdeksi.

Kakkoslehtien kuolemat alkoivat 1950-luvun lopulla. Osa muuttui vain puoluejulkaisuiksi. Nyt puoluelehtien polku on kasvanut umpeen. Tästä kertoo Keski-Suomen Viikon loppukin.

Myös valtakunnalliset puoluelehdet ovat vaikeuksissa, kun puolueet ovat voineet siirtää lehdistötuen muihin toimintoihinsa. Nyt puoluelehden kanssa kilpailee jopa puolueen oma, mutta toisissa käsissä oleva verkkolehti. Puolueiden sisällä on yllättävästi kriittisyyttä omaa puoluelehteä kohtaan. Niinpä Suomenmaan, Nykypäivän tai Demokraatin tulevaisuus ei ole itsestäänselvyys.