Putinin lelu

Vallattomalla 1990-luvulla laadittiin Puronahon kanssa aukeaman artikkeli siitä, millaiset olisivat Jyväskylän olympialaiset.

Meistä luomus oli upeaa kitschiä, kehittelimme muun muassa Harjun päälle mojovan Juan Antonio Samaranch -patsashologrammin. Mutta niin väin kävi, että muut eivät mielikuvituskyhäelmäämme ymmärtäneet, eivät alkuunkaan, edes vitsinä. Estotta virtaavien ajatusten liikenneympyrä Risto Dufvakin tiedusteli, miten ihmeessä menitte tuollaista tekemään.

Torstai-iltana tuijotin televisiosta Alexander Gentelevin lakonisen ammentavan dokumentin nimeltään Putinin olympialaiset. Katsomiskokemuksen jälkeen kävin pähkäilemään, että Jyväskylä olisi sentään kelpo isäntä talviolympialaisille.

Ainakin parempi kuin Sotshi.

Kaikkihan me kaipaamme leluja. Vladimir Putin on melko macho, hän tarvitsee ison lelun. Sellaisen kuin Sotshi.

Dokumentin tekijät olivat ilkeitä. He eivät ymmärtäneet Putinin sisällä asuvaa leikkijää, joka 2007 jallitti Kansainvälisen olympiakomitean röhkivän herraköörin myöntämään talvikisat laajan Äiti Venäjän lämpimimpään paikkaan, subtrooppiselle alueelle. Sieltä löytyivät Mustanmeren hiekkarannat, mutta ei mitään talvilajeihin viittaavaa. Ei yhtään mitään.

Piti siis tehdä, pistää ripaskaksi. Määräyksiä, pakkolunastuksia, alkuperäiset asukkaat aroille, valtavia areenoita ja maailman kallein tie Krasnaja Poljanan vuorille, korruptiota, lahjuksia, ennen muuta rahan hupulointia.

Kukaan ei tiedä, miten paljon kaikki on maksanut. Joku puhuu 40 miljardin euron budjetista. Lopullinen rahaläjä voi olla muhkeampikin.

Edelliset talviolympialaiset järjestettiin Kanadan Vancouverissa 2010. Budjetti oli kaksi miljardia euroa.

Vähän alkoi oksettaa sen dokumentin päälle.

Sitä ehti kasvaa jonkinmoiseksi aikuiseksi kauniin ajatuksen valaisemana. Että olympialaiset ovat urheilun juhlaa, että niissä ja niiden valmisteluissa ovat urheilu ja urheilijat pääosissa, että Berliini 1936 Aatuineen ja Germania-unelmineen oli vain hetkellisen hulluuden oikku.

Ei ollut. Hulluudesta uhkaa muodostua epidemia. Viimeistään Pekingin valheelliset kulissit 2008 tärvelivät lapsenuskon. Qatarin MM-jalkapallo 2022, Minskin MM-jääkiekko 2014, jalkapalloseurojen ökyomistajat. Ikikiihko suuren kasvattamisesta suuremmaksi, politikointi, kähmintä.

Urheilu sätkii jossain lavasteissa. Pääroolissa on lelumania, leikki vallalla.

Sotshi hipoo huippua. Siihen liittyvä järjettömyys on jo vakava haaste seuraaville yrittäjille. Putinin päiväkotia ei niin vain voiteta.

Joku voi esittää kysymyksen.

Miksi? Minkä tähden Putin on rakentanut talven keskelle kesää? Miksi ne miljardit eurot?

Vastaus on aidosti venäläinen. Tsaaripresidentti on mieltynyt Sotshiin. Hän on päättänyt, että alue lyö jatkossa vetovoimallaan niin Välimeren Rivieran kuin Sveitsin Alpitkin. Olympialaiset on promootio, markkinointi-isku.

Seuraan kisat Jyväskylässä laput silmillä. Keskityn urheilun tarjoamiin signaaleihin, iloa ja itkua on luvassa. Sitä ei edes Sotshi – niin toivon – kykene pilaamaan.

Mutta Putinin täkyyn en tartu. Sotshin rantamilla en tule koskaan vierailemaan. En suosittele Puronahollekaan.

Kuulostaa Sini Saarelan keikalta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.