Puukkoa haavassa -Evilästä ei olisi Hirvoseksi tai Latvalaksi

Niskakarvat pörhistyivät pari viikkoa sitten, kun pituushyppääjä Tommi Evilä epäili Yleisradion toimittajaa ammattitaidottomaksi suorassa tv-lähetyksessä Berliinin MM-kisa-areenalta.

Evilä oli juuri karsiutunut MM-finaalista hypättyään kelpo tuloksen 801. Evilän mielestä toimittaja Niki Juusela käänsi puukkoa haavassa asiallisella kysymyksellään, mitkä olivat olleet Evilän realistiset odotukset MM-karsintaan kun hän oli hypännyt aiemmin Kalevan kisoissa 819.

Kuumana käyneen tähtihyppääjän vastaus oli tympeä.

"Siis mä en nyt oikein tiedä, mitä ihmettä sä siinä oikein höpiset. Vähän ammattitaitoa nyt siltä mikin toiseltakin puolelta."

Mieluummin olisi odottanut vähän ammattitaitoa sieltä haastateltavan korvien välistä. Hänhän oli pitkin kesää kehuskellut, että se pitkä hyppy - oikea pommi - on tulossa.

Pitäisikö toimittajan jättää urheilija tyystin rauhaan jos hän epäonnistuu?

Ei tietenkään, vaikka toisenlaisiakin mielipiteitä internetin keskustelu- ja palautepalstoille on Evilän tapauksen jälkeen tulvinut.

Jos urheilija - kuten Evilä - on lajinsa keulakuva, MM-mitalisti, valtion apurahaurheilija ja infojen linssilude, hänen pitää osata suhtautua julkisuuteen terveesti huonoinakin päivinään.

Evilästä ei Berliinin näytön perusteella olisi lainkaan Mikko Hirvosen tai Jari Latvalan saappaisiin. Maailman huipulla ajavat ralliautoilijat veivaavat ikkunan auki lähes jokaisen erikoiskokeen päätteeksi ja huohottavat mikrofoneihin, miksi auton takakulma repsottaa tai missä rengas puhkesi.

Eivätkä he ivaa kyselijöitä, vaikka kuinka tympisi.

Olen yhtä jäävi arvioimaan toimittaja Nikon ammattitaitoa kuin Evilä. Yleisradio työmaana ei ole tuttu eikä myöskään Nikko toisin kuin hänet monet kollegansa.

Arvokisat sen sijaan ovat tuttuja työmaita 1980-luvulta lähtien. Olen ihan varma, että toimittajat sekä painetun sanan että sähköisen median puolella rehkivät niissä paljon enemmän kuin yksi yhteen suoritukseen keskittyvä pituushyppääjä.

Nikon käden jälki Berliinissä oli mittava. Kaveri haastatteli aamusta iltaan sekä suomalaisia urheilijoita että kansainvälisiä tähtiä Usain Boltia myöten. Myös pettyneitä tähtiä heti suorituksen jälkeen. Onnistuneesti.

Sille me urheilutoimittajat emme mahda mitään, että tiedonvälitys on nopeutunut käsittämättömän paljon. Myös urheilun maailma on muuttunut tirkistelymaailmaksi.

Sarajevon olympialaisissa 25 vuotta sitten urheilijat oli rauhoitettu medialta toppatakkimiesten mahtikäskyllä. Urheilusuorituksiin piti keskittyä niin ankarasti, ettei toimittaja saanut häiritä urheilijaa moneen päivään.

Nykyisin urheilu on yksi maailman suurimmista viihdebisneksistä. Toimittajien ja kameroiden armeija on aina paikalla, kun jotain merkittävää tapahtuu. Eikä armeija ole paikalla huvikseen vaan täyttääkseen ihmisten odotukset.

Ihmistä kiinnostaa toinen ihminen ja se, mitä hän tuoreeltaan sanoo. Tuli sitten voitto tai tappio.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.