Pysytään vielä vanhoilla sivuilla

Osana toisen maailmansodan syttymisen 70-vuotismuistelua Venäjän pääministeri Vladimir Putin on tuominnut moraalittomana Molotov-Ribbentrop-sopimuksen, jolla natsi-Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Euroopan etupiireihinsä vuoden 1939 elokuussa. Putinin mukaan "velvollisuutemme on kääntää lehteä ja aloittaa uuden sivun kirjoittaminen".

Ehkä on kuitenkin hyvä viivähtää vielä vanhoilla sivuilla - ennen kuin venäläiset kirjoittavat ne uusiksi. Noilta sivuilta maailmansotaan avautuu venäläisille monia muitakin kiusallisia alalukuja kuin Neuvostoliiton ja Saksan ulkoministerien nimiä kantava sopimus salaisine lisäpöytäkirjoineen.

NEUVOSTOJOHTAJA Josif Stalin piti 19. 8. 1939, juuri ennen hyökkäämättömyyssopimusta, politbyroossa tärkeän puheen, jossa hän perusteli tulevaa sopimusta Adolf Hitlerin Saksan kanssa. Stalin laski Saksan hyökkäyksen Puolaan johtavan Ranskan ja Britannian sodanjulistuksiin. Länsimaiden mahdollisimman raskas keskinäissota heikentäisi niitä kaikkia ja avaisi tietä bolshevikkipuolueille ja edelleen maailmanvallankumoukselle.

Tämä, hyödyn kerääminen "imperialististen valtojen" keskinäisistä vihanpidoista maailmanvallankumouksen asialle, oli ollut jo V.I. Leninin suuri linja ajalta ennen bolshevikkien vallankaappausta Venäjällä. Maaliskuussa 1939 puheessaan NKP:n 18. puoluekokouksessa Stalin oli tehnyt erikseen selväksi, ettei Neuvostoliitto auttaisi länsivaltoja, jos Hitler hyökkäisi niiden kimppuun.

Tärkeän puheen Stalin piti myös 5. 5. 1941, jolloin Saksa ja Neuvostoliitto vielä olivat liittolaisia. Tiettävästi Stalin tuolloin julisti puna-armeijan kadeteille, että rauhanpolitiikan aika oli ohi ja että Neuvostoliitto oli valmistautunut hyökkäämään Saksaan.

Välirikkoa tuli silti välttää diplomatian keinoin, sillä neuvostojohtaja toivoi sodan syttyvän Neuvostoliitolle edulliseen aikaan, ehkä talvella 1942. Venäläistietojen mukaan Stalin oli tosin varautunut aloittamaan operaatio "Ukkosen" Saksaa vastaan jo 6. 7. 1941. Osa tätä sotapeliä oli Neuvostoliiton selustan turvannut hyökkäämättömyyssopimus Japanin kanssa huhtikuussa 1941.

SAKSALAISET ehtivät silti ensin. Hitlerin hyökkäys Neuvostoliittoon 22. 6. 1941 onnistui yllätyksenä ilmeisesti siksi, että Stalin kieltäytyi hyväksymästä saamiaan tarkkoja tietoja Barbarossa-suunnitelmasta.

Saksan hyökkäys paljasti, että neuvostojoukkojen ryhmitys Saksan ja Neuvostoliiton demarkaatiolinjalla oli hyökkäyksellinen, ei puolustuksellinen. Varautumattomuus puolustussotaan selittää Neuvostoliiton valtavat tappiot sodan alkuvaiheissa, vaikka neuvostojoukoilla oli kesällä 1941 saksalaisiin nähden huomattava miehistö- ja panssariylivoima.

Se kyyninen seuraus Hitlerin hyökkäyksellä oli, että Neuvostoliitosta tuli sotaan syyllisten sijasta sodan uhri, jonka toimia valtapiirissään sodassa tai sen jälkeen ei - toisin kuin Saksan - käsitelty rikoksena vaan vapautuksena. Pääministeri Putin kiirehtisi mielellään jo noille sivuille.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.