Raaka-aineet eivät tuota

Raaka-aineet ovat olleet viime aikoina kehnoja sijoituskohteita. Kiinan heikko talouskasvu, lisääntynyt tuotanto ja Yhdysvaltain dollarin vahvistuminen ovat vieneet nupit kaakkoon. Tässä tapauksessa se ei tarkoita juhlia.

Öljy, metalli, kulta ja maataloustuotteet ovat sijoituskohteena spekulanttien pelivälineitä, että ne eivät tarjoa korkotuottoa, osinkoja tai vuokratuottoa. Ainoa tapa saada tehdä niillä rahaa on myydä ne edelleen ostohintaa kalliimmalla. Hinnan laskua on ikävä seurata, kun mitään lohtua ei ole pankkitilille luvassa.

Raaka-aineisiin voi sijoittaa rahastojen kautta tai sijoittamalla yhtiöihin, jotka hyötyvät niiden liikkeistä. Viime aikoina esimerkiksi metallien tuotannosta hyötyvät yhtiöt ovat olleet ongelmissa. Outokummun ja Outotecin kyljet eivät kiillä.

Öljyn Brent-laadun tynnyrihinta mataa selvästi alle 50 dollarissa, vaikka muutama vuosi sitten se kellui varsin vakaasti 100–120 dollarin haarukassa. Tynnyri vetää 159 litraa. Liuskeöljyn ja Iranin tulo markkinoille ovat osaltaan painaneet hintaa. Öljyn hinnan lasku on elvyttänyt voimakkaasti öljyntuojamaiden talouksia ja samalla heikentänyt viejämaita, kuten esimerkiksi Venäjää.

Suomessa tämä tiedetään. Vaikka öljyn kysyntää ja tuotantoa voidaan ennakoida, heiluu sen hinta varsin voimakkaasti esimerkiksi öljyvarastoilmoitusten vuoksi.

Öljyn, kuten muidenkin raaka-aineiden, kaupat maailmalla tehdään Yhdysvaltain dollareissa. Kun dollari vahvistuu, painaa se raaka-aineiden dollarimääräistä hintaa. Ja päinvastoin. Tänä vuonna dollari on vahvistunut Yhdysvaltain talouden vahvuuden ja keskuspankkinsa koronnosto-odotusten myötä.

Kulta on ollut 2000-luvulla erinomainen sijoituskohde. Kulta on ollut sijoittajien turvasatama etenkin keskeisten valuuttojen vaikeuksien aikoihin. Sen troy-unssin hinta liikkui viisitoista vuotta sitten 300 dollarin kieppeillä, ja nousi eurokriisin pahimpina hetkinä aina 1 800 dollariin. Euro ei hajonnutkaan, ja kullan hinta on lasketellut kohti tuhatta dollaria/troy-unssi. Kullan hinta on nyt alimmillaan viiteen vuoteen.

Kullan hinnan liikkeitä uutisoidaan herkästi muun muassa terrori-iskujen aikaan, mutta ne ovat vain pieniä värähdyksiä pidemmässä käppyrässä. Terroristit eivät ole talouksia, valuuttoja tai pörssejä kaataneet. Ne eivät ole aiheuttaneet niin suurta talouskriisiä, jotta kulta olisi niiden vuoksi pompannut. Esimerkiksi New Yorkin WTC-iskut 2001 eivät näy kullan pitkäaikaisessa hintaseurannassa.

Kulta poikkeaa öljystä, nikkelistä tai porsaanlihasta siinä, että sitä voi ostaa sijoitusmielessä arvopaperien lisäksi myös oikeasti käsin kosketeltavana. Se muistuttaa muita sijoituskohteita siinä, että hinnan ollessa korkealla sitä tyrkytetään piensijoittajille ja he tarttuvat koukkuun.

Pari vuotta sitten näin lähes moraalittomia maailmanlopun ennusteita, joiden ainoa tarkoitus oli pelotella piensijoittajia kullan ostoon. Kun kullan hinta on matalalla, on myös kiinnostus vähäisempää. Eikös sen pitäisi olla päinvastoin?

Kirjoittaja toimii OP:ssa asiantuntijapäällikkönä.