Radio tappoi albumin

MONELLE TYÖSSÄ KÄYVÄLLE radio on tuttu kaveri. Formaattiradion soittolista tahdittaa aamuruuhkaa ja lievittää duunin yksitoikkoisuutta. Parhaimmillaan sieltä kuulee uusia, jännittäviä biisejä, pääsee kartalle pop-juoruista ja saa hörähdellä juontajien nokkelalle sanailulle.

AIKANSA TÄTÄ ihanuutta maisteltuaan tietoisuuteen alkaa kuitenkin pökkiä ikävä sivumaku: miksi hiivatissa te peijakkaat soitatte samoja kappaleita päivät pääksytysten, kun maailma on musiikkia pullollaan?

Ongelma on poltellut maamme radiota kuuntelevaa kansanosaa siitä lähtien, kun ensimmäisen formaattiradion soittolista pyörähti toiselle kierrokselleen. Tähän saman tuuban toitotukseen totuttiin jo varhain Ylen ja Novan kanavilla. Rock- ja vaihtoehtomusiikkiin kilahtaneet osasivat kiertää nämä tusinajumputuksen tyyssijat vanhasta tottumuksesta.

MUTTA SITTEN KOKO maan taajuuksille levisi Radio City houkuttelevan raskaalla tarjonnallaan. "Rockia ja sporttia" kaikui kulmilla kuin huonot iskurepliikit yökerhossa. Vuoden 2007 alusta Cityn raskasta perintöä on jatkanut Radio Rock.

Rockin iskulause "soitetaan mitä halutaan" on kuitenkin pikkuhiljaa muuttunut yhtä uskottavaksi kuin pörssiyhtiön löpinät yhteiskuntavastuusta.

RADIO ROCK ON nimittäin formaattiradio siinä kuin The Voice ja Novakin. Kun kuulee kolmannen kerran saman päivän aikana Serj Tankianin Empty Wallsin tai Metallican All Nightmare Longin, alkaa sormi hakeutua kohti radion virtanappulaa.

Muistan kun Type O Negativen October Rust julkaistiin vuonna 1996 ja My Girlfriend's Girlfriend soi joka tuutissa. Sain biisistä sellaiset överit, että vielä tänäkin päivänä skippaan kyseisen raidan levyä kuunnellessani. Ennen kuin sama kohtalo odottaa kaikkia tuoreita lempilevyjäni, on syytä haistattaa Rockilla ja muilla formaattikanavilla pitkät.

RADIOKANAVAT PERUSTELEVAT soittolistojaan kuulijatutkimuksilla. Tämä on sitä mitä ihmiset haluavat kuulla, väitetään. Tuttu ja turvallinen toisto ilmeisesti lobotomisoi radion kuuntelijan samaan auvoiseen tilaan, kuin Big Brotherin tuijottaminen.

Näyttää siltä, että nykyisessä MySpace/Youtube/mp3 -kulttuurissa single jyrää vielä voimallisemmin kuin MTV-sukupolven nuoruudessa, mutta artistiin tutustuminen yhden puhki hinkatun biisin avulla on kuin tutustuisi maailman metropoleihin matkaesitteitä plaraamalla itse matkustamisen sijaan.

JOKAISELLE NORMAALILLA sietokyvyllä varustetulle nisäkkäälle voi suositella formaattiradiota päivän annoksina kerran puolessa vuodessa. Tuossa ajassa soittolista on kokenut sen verran evoluutiota, että ylenpalttinen toisto ei saa kuulijaa murskaamaan levykokoelmaansa ja nyyhkyttämään epätoivoisena sen jäänteiden äärellä.

Formaattiradio on myrkkyä albumille siinä kuin Idols-tulkinnat musiikin klassikoille.

Kirjoittaja on Baanan tuottaja ja musiikkikriitikko.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.