Radiohiljaisuus saa riittää

Autoradio kärvähti pakkasilla ja viime päivät olen kuunnellut vain korvien välistä suhinaa työmatkojen aikana.

Pieni päivärutiinin muutos niin johan alkaa ihmisissä muutosta tapahtua. Avaan työpaikan oven yhtä aneemisena kuin suljen kotioven.

Vanhoina hyvinä aikoina saatoin 20 minsan työmatkan aikana muuttua ylikypsästä avokadon möhkäleestä säkenöiväksi kuin ärhäkin discopallo.

Ennen vanhaan ajon aikana sentään tapahtui jotakin. Kuuntelin typeriä ja huvittavia juttua, hoilasin viimeisimmät hittibiisit ja sain vallattomia ajatuksia.

Nyt vain ajan ja ajan ja ajan. Aika, matka ja naama tuntuvat kaksi kertaa pidemmiltä.

Tänä aamuna huomasin kameratolpan kohdalla että vauhtia on rutosti liikaa. Radioni kulta-aikaan hiljensin automaattisesti jokaisen tolpan kohdalla. Niin siis vaikka vauhtia ei tietenkään ole normaalistikaan liikaa.

Nyt kuskin tila on niin utopistinen, että en hoksaa pitää kiinni edes alitajuntaisista rutiineista.

Tänä aamuna huomasin jopa tien yli pomppivan karvapeitteisen nisäkkään. Ei niitä aiemmin ole näkynyt. Vai olisiko niin, että en ole vain huomannut kun olen vetänyt täpöllä hittikimaraa tai vaihdellut tuskassa kanavaa chekkosfobiani takia.

Hiljainen aikakausi on pakottanut myös ajattelemaan.

20 minuutin aikana päässä ehtii tunnetusti käydä miljoona ajatusta.

Aamutuimaan aatokset eivät ole kovin hehkeitä tai energisiä. Tänä aamuna mietin Kirkon Ulkomaanavun tunteikasta mainosta, kummityttöni surua naapurin koiran kuoleman takia, sitä miten rypyt saisi pois, sitä miten tuskaista olisi lähteä pitkälle kuvauskeikalle pakkasessa ja viimassa, tien yli pomppivaa jänistä ja sitä että nyt on Cheekiä ikävä.

Radioton kausi on ollut hyvä muistutus siitä, että pienet arkiset asiat ovat oikeasti tärkeitä. Juuri ne itsestäänselvyydet, joilla ei äkkisestään luulisi olevan niin väliä.

Mielialan kannalta aamuradio tekee ihmeitä, ja sen voi tehdä myös telkkari tai oma tuttu sanomalehti. Tympeää on olla aina vain itsensä kanssa. Sillekin on toki paikkansa, mutta se ei ole arkinen työmatka pimeyden ja pakkasen keskellä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.