Raha seuraa varakasta potilasta

Raha seuraa potilasta -mallin on toivottu tuovan ratkaisuja sosiaali- ja terveyspalvelujen uudelleen järjestämiseksi.

Mallissa potilas voi itse valita hoitonsa joko yksityiseltä tai julkiselta puolelta – ja palveluun tarvittava julkinen raha seuraa hänen mukanaan.

Ajatuksena on, että yksityinen ja julkinen terveydenhoito olisivat tasavertaisia eikä yksityisiä hoivayrityksiä nähtäisi julkisen hoidon täydentäjinä kuten nyt Suomessa nähdään.

Raha seuraa potilasta -malli on ollut Ruotsissa käytössä nyt viisi vuotta. Tukholman läänissä se on ollut vuodesta 2008 lähtien.

Mallista on siis jo kokemuksia naapurissa. Niistä kannattaa ottaa oppia.

Kun asiakas itse voi päättää hoidon antajasta, vaikuttaa se väistämättä koko palvelujärjestelmään: asiakas pitää oikeasti ottaa huomioon. Palvelujen asiakaslähtöisyys siis kasvaa. Se taas vähentää potilaiden luukuttamista ja hortoilua hoitojärjestelmässä.

Mutta asiakaslähtöisyys merkitsee myös sitä, että valistuneet, hyväkuntoisimmat, osaavimmat, vaativimmat ja varakkaimmat asiakkaat alkavat pyörittää palvelurulettia. He tietävät, miten huomio käännetään itseen ja saadaan hoitoa.

Ruotsissa on jo nähty, että hyvätuloiset, koulutetut eläkeläiset – ikääntyneethän yleensä terveydehoitoa eniten tarvitsevat – pistävät rahan seuraamaan itseään ja vievät sen yksityisille palveluntuottajille.

Raha siis seuraa varakasta, vaativaa potilasta.

Vähemmän koulutetut ja monisairaat käyttävät enemmän julkista terveydenhoitoa. Heillä ei välttämättä ole tietoa, voimia eikä kykyä huolehtia itselleen kaikkea mahdollista saatavissa olevaa palvelua.

Ruotsissa hyvinvoivat, varakkaat potilaat käyttävät terveydenhuollon rahapotista ison osan. Kokonaan toinen asia on se, ovatko kaikki saadut ja vaaditut hoidot olleet aivan tarpeellisia.

Maksupiikki on auki, koska sen enempää asiakkaalla kuin yksityisellä hoivayrityksellä ei ole mitään kiinnostusta kyseenalaistaa sitä, onko jokin hoito tarpeen vai ei.

Asiakas tietenkin haluaa kaiken varalta kaiken mahdollisen hoidon ja yksityinen hoivayritys ei toki halua käännyttää ovelta ainuttakaan asiakasta.

Iso osa julkisesta rahasta kulkeutuu siis vaativien ja osaavien asiakkaiden mukana yksityisille hoivayrittäjille. Hoidostahan on aina maksettava, eikös juu. Näin tapahtuu huolimatta siitä, miten välttämätöntä hoito lopulta olisi.

Terveydenhoidon eriarvoisuus on Suomessa tunnettu tosiasia. Köyhien ja kouluttamattomien on vaikeampi saada terveydenhuollon palveluja kuin varakkaiden, koulutettujen ja työssäkäyvien.

Eriarvoisuus ilmenee Suomessa myös alueellisesti: harvaanasutuilla seuduilla hoitoa ei välttämättä ole saatavilla. Ruotsissa puolestaan alueellinen eriarvoisuus näkyy siinä, että yksityiset terveysalan yritykset eivät ole kiinnostuneita syrjäseuduista. Syrjäseudun asiakkaalla ei siis ole vara valita.

Ruotsissa raha seuraa potilasta -malli ei siis ole onnistunut poistamaan eriarvoisuutta.

Ja juuri eriarvoisuudesta Suomen terveydenhuollossa pitäisi päästä eroon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.