Rahaliitto - poliitikkojen luomus

Jälkiviisaus on tunnetusti viisauden imelin laji.

"Minähän sitä sanoin" -hokema ei pidä ainakaan tarkkaan ottaen paikkaansa, sillä asiat eivät mene koskaan täsmälleen ennustetulla tavalla.

Mutta yhtä virheellinen on tavanomainen väite, ettei kukaan osannut ennustaa, että näin kävisi.

Suuria päätöksiä tehtäessä esitetään aina opponoivia puheenvuoroja. Todistellaan, että tässä käy huonosti ja joskus todistelu osuu lähes oikeaan.

EUROOPAN talous- ja rahaliitto on lyhyen historiansa ensimmäisessä kriisissä.

Eurokeskustelun asetelmat olivat 1990-luvulla selkeät: kansanvälisen rahapolitiikan asiantuntijat vastaan poliitikot. Ja poliitikothan siinä asetelmassa tietenkin voittivat.

Tampereen yliopiston kansainvälisen talouden professori Pekka Ahtiala otti maaliskuussa 1999 kantaa Euroopan talous- ja rahaliittoon:

"Olen jokseenkin vakuuttunut, että talouskehityksen eroavuudet EU:n eri osien välillä lisääntyvät, ja kitkaa syntyy. Ennen pitkää saattaa syntyä tilanne, jossa epätasapaino on niin suuri, että rahaliitto uhkaa hajota, ellei oteta käyttöön eroja tehokkaasti säätelevää EU:n verotusoikeutta. Se merkitsisi pitkää askelta kohti Euroopan liittovaltiota." (Ksml 28.3.1999).

Ahtiala perusteli näkemystään käyttäen esimerkkinä taloudellisesti erilaisten osavaltioiden rahaliittoa Yhdysvaltoja: Öljyä tuottava Texas hyötyy energian hinnan noususta, mutta öljyä ostavissa osavaltioissa kasvu hidastuu. Epäsymmetristä shokkia ei kuitenkaan tule, sillä liittovaltiovero leikkaa osan Texasin hyödystä ja vastaavasti keventää kustannusten nousua naapuriosavaltioissa.

Ahtiala ei ollut kriittisyydessään yksin. Jyväskylän yliopiston entinen rehtori - rahaliiton perustamisen aikaan Osuuspankkiryhmän pääjohtaja - ministeri Antti Tanskanen suhtautui euroon epäillen. Hän huomautti 1990-luvun lopulla useissa yhteyksissä, että Euroopan kansallisvaltiot ovat taloudellisilta rakenteiltaan niin erilaisia, että yhteinen raha merkitsisi ennen pitkää vaikeuksia. Tanskanen arvioi kuitenkin rahaliiton poliittisen tuen niin vahvaksi, että se toteutettaisiin kaikista varoituksista huolimatta.

Suomessa myös poliitikot kiistelivät lujasti eurosta. Paavo Lipposen (sd.) hallitus lähti siitä, että Suomi on mukana kaikissa Euroopan unionin tiivistämishankkeissa - EU:n ytimessä. Keskustan johtama oppositio todisteli puolestaan, että Suomen olisi parasta säilyttää markka ja olla samassa ryhmässä Ruotsin, Tanskan ja Britannian kanssa.

RAHALIITTO on nyt hajoamisen partaalla.

Mutta yhtä asiaa tutkijat eivät osanneet ennakoida. Tiettävästi kukaan ei ennustanut, että rahaliittoon kuuluvien valtioiden ylivelkaantuminen johtaisi kriisiin.

Kukaan ei ennustanut, että Saksa rikkoisi julkisen talouden alijäämäsäädöstä.

Puhumattakaan siitä, että Kreikka väärentäisi tilastojaan ja ottaisi velkaa niin paljon ja niin kauan kuin saisi.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.