Rahalla on väärä hinta

Kaikki tuntuu kalliilta, mutta yksi asia on jo monta vuotta ollut liian halpaa: raha.

Vuoden eurobor-korko on 1,5 prosenttia ja kuukauden vastaava viitekorko alle 0,5 prosenttia. Euroopan keskuspankin ohjauskorkokin on vain 2,0 prosenttia.

Velalliset elävät vaarallisen harhan vallassa. Lainasta ei tarvitse maksaa suuria korkoja. Siksi asuntokauppa käy hyvin. Kunnat ja valtiot ovat voineet velkaantua korviaan myöten, sillä korkotaso on ollut lähes koko 2000-luvun epänormaalin alhainen. Vain hetken vuosina 2001 ja 2009 korko on käynyt korkeammalla eli viiden prosentin tasolla.

Korko on ollut 1990-luvun loppuvuosista lähtien historiallisesti verraten poikkeuksellisen alhainen Suomessa ja Euroopassa. Matala korkotaso on ollut mahdollinen, koska inflaatio on pysynyt alhaisena. Matalan inflaation on mahdollistanut kansainvälinen kilpailu. Yritykset ovat siirtäneet tavarantuotantoaan halpojen työvoimakustannusten maihin, jolloin monien tavaroiden hinnat ovat jatkuvasti olleet laskussa.

Kansainvälistyvä kilpailu on myös myllertänyt yrityksiä. Suuret ja tehokkaat yritykset ovat syöneet pienempiään. Moni ala on muuttunut kansallisesta toiminnasta globaaliksi. Ennen radiot ja televisiot tehtiin Salossa, pesukoneet Lahdessa ja vaikkapa jääkiekkomailat Muuramessa mutta nyt nämä tuotteet tulevat suurista tehtaista kaukaa maailmalta.

Suurtuotanto ja halpatyö ovat laskeneet hintoja ja inflaatiota. Se on heijastunut myös rahan hintaan.

Toisaalta pääomista ei ole ollut 2000-luvulla maailmassa puutetta. Kiina ja öljymaat ovat etsineet ylimääräiselle rahalle sijoituskohteita. Pääomaa on finanssikriisin hetkiä lukuun ottamatta ollut yllin kyllin saatavilla.

Ennen pääomien puute piti kansallisilla markkinoilla korot kohtuullisen korkeina. Nyt globaalissa rahamaailmassa on juuri toisin päin.

 

Vuosina 1947–1995 peruskoron korkotaso ei Suomessa ollut kertaakaan alle viittä prosenttia. Korkeimmillaan peruskorkokorko oli 1923 tasan 10 prosenttia. Lähes yhtä ylhäällä korko kävi 1990-luvun alussa, kun Suomi puolusti vahvaa markkaa ja talouttaan koroilla. Silloin peruskorko kävi 9,5 prosentissa (1992). Markkinakorot ja lainakorot olivat paljon pahempia.

Peruskorko on Suomessa ollut vuoden 1867 jälkeen yleensä noin 5–6 prosenttia. Sitä voi pitää pitkän ajan keskiarvona rahan hinnassa.

Peruskoron taso ei kertaakaan vuosina 1867–1998 laskenut alle neljän prosentin. Nyt olemme eläneet viimeiset toistakymmentä vuotta tilanteessa, jossa korkotaso on pysyvästi pyörinyt reippaasti neljän prosentin alapuolella.

Talouden seuraava kupla voi olla juuri korkotaso.

Jos rahan hinta nousee ”normaalille” tasolleen eli vaikka noin 5 prosenttiin, velallisille voi tulla hankaluuksia. Myös omaisuusarvot menevät uuteen laskentaan.

 

Naiset ovat mainioita johtajia. Heitä pitäisi saada yritysten hallituksiin kiintiöillä, jotta talouselämään tulisi lisää moraalia ja ihmisymmärrystä.

Finnairin ”pomobonus-kähmijä” -hallituksesta erotettiin viime viikolla yksi islantilainen, kaksi virkamiestä ja kolme naista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.