Rahastobisnes ei selviä puhtain paperein

Usean eri toimialan yhtiöt ovat kärähtäneet vilpistä ja saaneet osakseen epäilyksen varjon. Rahoitusalalla on myös oma vähemmän mairitteleva harmaa alueensa, vieläpä aivan täällä kotimaassa.

Rahastosijoittajan on valittava kahdesta vaihtoehdosta. Hän voi tavoitella pörssin yleistuottoa ostamalla indeksin koostumusta mukailevaa matalakuluista, passiivista indeksirahastoa. Vaihtoehtoisesti hän voi sallia tuottonsa erottautua – hyvässä ja pahassa – indeksin tuotosta hintavammalla, aktiivisesti hoidetulla ja kapeamman yhtiövalinnan rahastolla.

Harmaalla alueella osaa rahastoista markkinoidaan aktiivisina, vaikka oikeasti ne eivät juuri poikkea yleisindeksin hajautuksesta. Aktiivisuuden mielikuvan varjolla kääritään siis kovat palkkiot, vaikka sijoittaja saa vain passiivisen rahaston keskinkertaiset indeksituotot.

Tällaista piiloindeksirahastoa myydään suuren tuoton visiolla ja annetaan ymmärtää, että salkkua hoitaisi oikea pörssiguru. Oikeasti rahasto häviää pääsääntöisesti yleisindeksille, johon sijoittaminen olisi ollut selvästi edullisempaa indeksirahastolla. Piiloindeksirahastoissa palkkioiden jälkeinen tuotto on usein painokelvotonta.

Tällaiset aktiivisiksi itseään kutsuvat rahastot käyvät kauppaa yleensä nopeatempoisesti, mikä on kallista aktiivisuutta. Samalla rahaston sisältö kuitenkin mukailee vertailuindeksiä, mikä ei ole oikeaa aktiivisuutta.

Tällaisen salkunhoitaja voisi yhtä hyvin sanoa olevansa mestarisuunnistaja, vaikka hän ei osaisi pitää karttaa edes oikein päin käsissään. Mikäli askel kulkisi kuitenkin maastossa, hän voisi peesailla muita rasteille ja tulla maaliin keskikastissa.

Mutta mikäli sijoittaja tyytyisi pörssin yleisindeksin tuottoon – keskikastiin – hänen kannattaisi ostaa matalakuluista, passiivista indeksirahastoa. Piiloindeksirahastolla hän jää tuotoissa liiallisen palkkion verran.

Aktiivisuuden illuusio viedään huippuunsa rahastojen rahastoissa. Niissä rahaston varat sijoitetaan useaan eri rahastoon. Samalla katetaan välikäsienkin kulut. Ja kun tässä yhdistyvät usean eri salkunhoitajan suosikkiosakkeet, mukailee rahasto jälleen indeksiä – aktiivisen rahaston korkein kuluin.

Jos sijoittaja haluaa oikeasti aktiivista salkunhoitoa, kannattaa hänen seurata rahaston ja yleisindeksin tuottoeron vaihtelua. Sitä pitää löytyä.

Yleisindeksin kehitystä ei voi voittaa indeksirahastolla, joka koostuu siitä mistä indeksikin. Korkea aktiivisuus ei kuitenkaan koskaan takaa yleisindeksin voittamista, mutta se tarjoaa siihen edes mahdollisuuden.

Varainhoidosta on tullut pankkien kasvun keihäänkärki, koska perusbisnes kärsii nollakoroista ja nollakasvusta. Varainhoidon tuottavuus kohenee, kun oikeasti passiivinen tuote voidaan markkinoinnista riippumatta automatisoida. Samalla pankki saa silti perittyä muhkeat palkkiot aktiivisuuden leimalla.

Oikealla aktiivisuudella on aina jokin arvo. Jos rahaston osakevalinnat tehdään aidosti indeksistä erottuviksi, siitä kannattaakin maksaa. Jos näkemystä väitetään otettavan mutta todellisuus on kuitenkin indeksiä peesaileva, on toiminta hyvin arveluttavaa.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.