Rajoituksia aikojen takaa

Nykynuorisoa voi hauskuuttaa kertomalla heille hupaisia rajoituksia muutaman vuosikymmenen takaa.

Vielä 1980-luvulla ravintolan asiakas ei saanut vaihtaa pöytää yksinkertaisesti vain tarttumalla tuoppiinsa ja siirtymällä naapuripöytään. Ei, sillä toimenpidettä varten piti kutsua tarjoilija, joka siirsi tuopin toivottuun pöytään. Vasta tämän jälkeen saatoit vaihtaa seuruettasi. Sääntö koski aivan tavallisia kapakoita – joita nykyään baareiksi kutsutaan – ei vain hienostoravintoloita.

Ravintoloissa oli aikanaan myös ruokailupakko: alkoholia ei saanut, jos ei samalla tilannut syömistä. Mikä tahansa syötäväksi tarkoitettu täytti kriteerit. Tilattu ”annos” saattoi olla todella vaatimaton. Sääntö oli voimassa VR:n ravintolavaunussa vielä 1980-luvulla, jolloin se oli muualta monin paikoin jo poistunut.

1960- ja 1970-luvuilla yksin liikkeellä olevia naisia ei huolittu ravintoloihin asiakkaiksi. Yksin ravintolaan pyrkivää naista pidettiin potentiaalisena huonona naisena, joka etsii maksavia seksiseuralaisia.

Tällä viikolla uutinen (Ksml 19.7.) toi yllättävän tuulahduksen vuosikymmenten takaa: osa jyväskyläläisistä hotelleista ei kelpuuta asiakkaikseen Jyväskylässä asuvia naisia.

Perusteluiksi aluksi annettiin vain se, että tapa on ikivanha ja näin on toimittu ennenkin. Lopulta selvisi, että käytännön taustalla on hotelli- ja ravintola-alalla 1960-luvulla käytössä ollut siveellisyyssääntö. Juuri se sama, jonka perusteella naisia ei huolittu yksin ravintolaan.

Käytäntö tuli ilmi, kun perheriitaan joutunut jyväskyläläisnainen halusi majoittua paikalliseen hotelliin. Hänet käännytettiin pois, kun kotipaikka tuli ilmi. Kahteen majoitusliikkeeseen pyrittyään nainen luovutti ja hipsi aamuyöstä kotiinsa.

Keskisuomalaisen naistoimittajan testisoitto tuotti saman tuloksen: häntä ei huolittu asiakkaaksi asuinpaikan perusteella.

Monista muinaisista säännöistä on huomattu luopua jo ajat sitten. Jyväskylässä erikoisuus on jäänyt voimaan. Eikö tosiaan kukaan ole hoksannut kyseenalaistaa sääntöä, joka estää paikkakuntalaisia naisia majoittumasta paikalliseen majoitusliikkeeseen?

Sääntö sisältää ajatuksen, että jokainen nainen on potentiaalinen maksullinen nainen, joka aikoo harjoittaa liiketoimintaansa majoitusliikkeen tiloissa.

Paikkakuntalaiset naiset ovat epäilylistan kärjessä, koska heillä ei pitäisi olla mitään syytä yöpyä hotellissa. Syitä voi löytyä kosoltikin – ja sitä paitsi: miten tarkkaan majoitusliikkeen on asiallista edes tietää syytä?

Yksilönvapauden nimiin melskataan nyt vähän joka asiassa. Jopa yleisten kohteliaisuus-, käytös- ja puhetapojen arvostelu voi saada aikaan suuren huudon siitä, että yksilönvapauksia halutaan rajoittaa.

Mutta on nyt esille tulleessa tapauksessa jotain hyvääkin. Se muistuttaa, että naisten yksilönvapaudet eivät edelleenkään ole itsestäänselvyys, vaikka joku saattoi erehtyä niin luulemaan. Se muistutti myös piilosuhtautumisesta naisiin: jokaista naista pidetään mahdollisena prostituoituna. Ja heidän kohdallaanhan yksilönvapaudet voikin sitten unohtaa.

Uusimmat

Kolumnit

Kolumni: Huutokauppakeisarin ei sovi muuttua massikeisariksi

Kolumni: Tämä suomalaiskomedia aiheuttaa huutonaurua

Kolumni: Tätäkö on länsimainen demokratia?

Kolumni: Nainen, älä sorru kostokroppaan

Sarja sai minut janoamaan verta

Kolumni: Duffismeja ja sähköiskuja

Kuka heistä kolmesta on Ilmavoimien uusi komentaja?

Kolumni: Oispa RD – No nyt on!

Tervehtiminen hiihtoladulla kielletty

Kolumni: Kansallisten symbolien häpäisykin on osa keskustelua

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.