Rakas sääpäiväkirja

Rakas sääpäiväkirja, tänään on lauantai 31. joulukuuta 2011. On pilvipoutaista, lämpötila -7 celsiusastetta. Lähes tyyntä.

UUDENVUODEN aaton merkinnästä on kulunut kaksi viikkoa. Mietin, mitä kumman käyttöä minulla - tai kenelläkään muulla - voisi kyseisen lauantain säätiedoille olla.

Tällä välin on tullut talvi, nyt on lunta ja kaikkea.

Entä sitten?

Miksi kukaan pitää sääpäiväkirjaa?

Miksi säästä ylipäätään kohkataan niin paljon?

HELLE-EKSTRA! Seksihelle! Lue lehdestä, kuinka kuuma sinulla oli eilen!

Elän kaupungissa. Minulla on tietyt menoni ja tietyt velvollisuuteni, jotka on hoidettava säästä riippumatta. Sää on yhdentekevä tausta-asia, osa elämän päivittäisiä kulisseja.

Pikkuveli tuumasi hiljattain, että pitäisi jättää säätiedotusten tarkkaileminen. Että elämä olisi kiinnostavampaa, kun aamulla olisi yllätys, miltä ulkona näyttää.

Itse olen vienyt ideologian niin pitkälle, etten aina tiedä edes ulos lähtiessä, millaista siellä on.

Se on toki idioottimaista, mutta hyvin olen pärjännyt.

YDINTALVI! Ennätyspakkanen! Talvi yllätti autoilijat, energiayhtiöt ja koiranulkoiluttajat!

Ihmiset ovat sääennusteiden orjia, jatkuvasti on tiedettävä, mitä huomiseksi on luvattu.

Mikä tärkeä tieto tiukan toimistopäivän aattona!

ENTÄ MITÄ säästä puhuminen kertoo ihmisistä? Tuskin juuri mitään, mutta se kertoo, ettei säällä tosissaan näennäisesti ole monen elämään mitään vaikutusta.

Niin vieraantunut on ihminen luonnosta.

SÄHKÖLÄMMITYS, kolminkertaiset ikkunalasit ja taulutelevisiot saavat meidät unohtamaan, että olemme vain yksi, joskin kokonaisuuteen suuresti vaikuttava, osa ekosysteemiä.

Lämpölasit erottavat meidät villieläimistä lopulta vain niin kauan, kuin luonto käyttäytyy oletetusti.

Mitäs, jos leipää ja leikkelettä ei saisikaan lähikaupan hyllystä?

Entäs, jos pitäisi ihan oikeasti keksiä itse, mistä hankkia syötävää?

TEIN JOITAKIN vuosia sitten lehteen jutun, jossa etsin Keski-Suomesta paikan, jossa ei ollut lainkaan kenttää kännykälle. Työkaverit säikähtivät: mitä sitten, jos siellä tapahtuu jotain, jos bensa loppuu tai on karhuja tai...

Niin.

Ihmisten vieraantuneisuuden näkee siitäkin, kun iltapäivälehden erikoisnumero infoaa helteestä selviämisen oppaassaan, että maito kannattaa säilyttää kesäkuumalla viileässä.

RAKAS sääpäiväkirja, tänään on perjantai 13. tammikuuta 2011. Kaihtimet ovat kiinni. Eilen oli talvimyrskyä, tänään - en vielä tiedä mitä.

Varmaa on vain, että jos luonto yllättää tai jos sähköt häviävät päiviksi, olen täysin valmistautumaton.

En ehkä ole sääennusteiden orja, mutta luonnon orja olen. Avuttomuuttani olen hädän tullen täysin riippuvainen muista ihmisistä, sähköstä, viranomaisista. Niiden tiedoista ja taidoista, jotka osaavat lukea luontoa.

Pohjimmiltaan olen heidänkin orjansa - enkä lähimainkaan ainoa.

Pistäähän se miettimään.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.