Rakastaako ihmistä vai sukupuolta?

Joku viisas sanoi joskus, että ihminen rakastuu toiseen ihmiseen, ei sukupuoleen.

Kaikkien päissä asiat eivät ole näin ruusuisia, ja homoseksuaalisuus vallan hukkuu mielipiteisiin. Joku hyväksyy, joku tuomitsee. Joku katsoo sormien läpi ajatellen, että olkoot, kunhan pysyvät kaukana minun reviiriltäni. Joku sitten ehkä heittää kehiin jotain koiriin liittyvää.

Sadan mielipiteen viidakossa saattaa unohtua se fakta, että tässäkin asiassa on tunteet pelissä. Muiden tunteet, joihin ei itse osaa samaistua, jos ei ole kokenut sitä: tunteita samaa sukupuolta kohtaan.

Kuka heteroseksuaalikaan pystyy ohjailemaan sitä, ettei rakastu esimerkiksi juuri siihen itselleen huonoimpaan vaihtoehtoon? Jos sellaisia löytyy, olisi tunteiden tappokeinoista ihan kiva kuulla. Homoseksuaalisuudenkin voi aavistella olevan jotain muuta kuin se yksinkertaisin vaihtoehto.

Kun rakastaa, hankkii mielellään lapsia sen oikeansa kanssa.

Pohdittaessa homo- ja lesboparien oikeutta sisäiseen adoptioon, painavat vaa'assa lapsen etu, mutta myös kahden aikuisen mahdollisuus elää perheenä. Mutta eikö lapsi kuitenkin tule kohtaamaan tiedon siitä, että äiti tai isä rakastaa jotakuta samaa sukupuolta olevaa? Tuskin tunteet lain pykäliin peittyvät. Hyvä siis, että adoptiolaille näytettiin vihreää.

Ja nyt RKP innostui ajamaan homo- ja lesboparien oikeutta ulkoiseen adoptioon. Mitä lie siitä seuraa?

Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinosen toissa viikkoinen, adoptiokeskustelun tuoksinassa ponnahtanut letkautus ihmisen mahdollisuudesta avioitua koiran kanssa oli jo tyrmistyttävä. Jo vanhoillisuudellaan korvaan särähtänyt lausahdus sai ymmärrettävästi herneet viuhahtelemaan neniin.

Oinonen myös puheli tilanteesta, jossa lapsi näkee samaa sukupuolta olevien vanhempiensa makuuhuonepuuhat. No, lapsen ei kaiketi ole normiperheessäkään hyvä nähdä vanhempien makuuhuonepuuhia, joten...

On ymmärrettävää, että moni suhtautuu muihin kuin heterosuhteisiin varauksella. Maailma ei ole hukkumassa avarakatseisuuteen. Ei nyt, eikä huomenna. Tunteista ei kai kuitenkaan voi ketään syyttää, ja rakkaus nyt on muutenkin monimutkainen asia.

Vanhempi sukupolvi ei ole syntynyt maailmaan, jossa mediakin pursuaa homoja ja lesboja. Heidän silmillään saman sukupuolen väliset suhteet on ehkä vaikeampi nähdä. Niitä ei ole aiemmin samalla lailla paiskottu näkökenttään.

Nykyisinhän muun muassa tosi tv -pätkien avoimesti seksuaalisen suuntautumisensa tunnustavat ihmiset ovat jokaisen silmillä. He ärsyttävät, herättävät hilpeyttä tai iloa ollen osa arkea ja mediamaailmaa. He ovat julkisesti omia itsejään ja ehkä rohkaisevat muitakin siihen.

Ja Sinkkuelämää-sarjan Carriellakin on homokaveri.

Tässä maailmassa, tänä päivänä, ei pitäisi kuulla turhan jyrkkiä kannanottoja homoseksuaaleihin liittyen, ainakaan korkeammalta taholta.

Sillä silmällä -sarjan miehet on puettu pinkkiin ja kaapin ovet avattu selkosen selälleen. Heitä on, hekin rakastavat ja tahtovat elää perheenä. Sateenkaariperheessä elävä lapsi jää vaille äidin tai isän täydellistä mallia, mutta rakastava ilmapiiri on kai tärkeintä. Väkivaltaiset, sekopäiset ja addiktoituneetkin saavat lapsia. Että pahemminkin kai voi ihmisen kohtalo mennä pieleen.

Kirjoittaja on toimittaja ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.