Rakastatko puhelintasi enemmän kuin lastasi?

Leikkikentät ovat nykyään täynnä nuoria äitejä, jotka räpläävät puhelimiaan sen sijaan, että huolehtisivat lapsistaan. Vähän aikaa sitten olin lasteni kanssa leikkipuistossa, jonne tuli äiti kolmen lapsensa kanssa. Yksi olisi halunnut kiikkua, toinen rimpuili telineissä ja huuteli ”katso äiti, katso”, kolmas potkiskeli kiviä alistuneesti. Äidin huomion vei älypuhelin. Sama toistuu aina, kun käymme leikkipuistossa. Aina löytyy vanhempi, jolle puhelin on lasta rakkaampi.

Tampereen yliopiston tuoreessa tutkimuksessa asiasta saatiin tutkimusnäyttöä. Nykylapsi joutuu taistelemaan aikuisen huomiosta älypuhelimen kanssa. Kissavideot ovat kiinnostavampia kuin omat lapset. Lasten sosiaaliset taidot kehittyvät kasvokkaisessa kanssakäymisessä niiden ihmisten kanssa, joiden parissa he viettävät eniten aikaa eli omien vanhempien. Miten taidot voivat kehittyä, jos aikuiset eivät osaa enää kommunikoida ja olla läsnä? Millaisia aikuisia kehittyy lapsista, joiden vanhemmilla on käytöksen perusteella vahvempi tunneside puhelimeen kuin omaan lapseensa?

Äiti tai isä, joka ei anna lapsilleen huomiotaan, vaan näplää päivät puhelintaan on huono vanhempi, ja kaiken lisäksi luokattoman surkea kasvattaja. Piste.

Lapsiaan voi rakastaa mielessään, mutta se ei riitä. Rakkautta annetaan ja jaetaan omalla käyttäytymisellä ja esimerkillä. Nuoren saati pienen lapsen ei yksinkertaisesti kuulu kilpailla huomiosta Kiinassa valmistetun muovikuorisen laitteen kanssa.

Lopuksi on sanottava, että moni vanhempi ei varmasti tee asiaa tahallaan. Kaikki eivät ole tietoisia, miten heidän puhelimen käyttäytymisensä vaikuttaa muihin. Silti aikuisuuteen kuuluu, että osaa edes hieman miettiä oman käytöksensä vaikutusta muihin.