Rakastuminen saa vannoutuneenkin feministin jälleen kerran taantumaan

Perussääntö on, että eron jälkeen pitäisi viettää jonkin aikaa omillaan - itseensä ihan rauhassa tutustuen. Vaikka säännöt olisivat hallussa, voi valveutuneemmallekin uusiosinkulle käydä vanhanaikaisesti. Uusiosinkku on tottunut elämään parisuhteessa. Niinpä hän ajautuu uuteen sellaiseen yllättävän helposti.

Minullekin pääsi tapahtumaan pieni työtapaturma: menin rakastumaan. Ja täytyy sanoa, että sen jälkeen ei ole selväjärkistä päivää tässä huushollissa nähty. Olo on helpottunut. Kaikki kyynisyys sen suhteen, onko rakastuminen enää kerran pettyneelle mahdollista, on nyt kadonnut.

Kolahdus vaikuttaisi olevan yhtä kova kuin edellisellä kerralla. Uskon, että tähän ainakin jollakin tasolla vaikuttaa se, että eroon liittyvät vihan, surun ja aggression negatiiviset tunteet on saatava balansoitua. Niinpä lempi kihahtaa lettiin yhtä tehokkaasti kuin kuohari kevätauringossa.

Äärimmäisen koomisen tilanteesta tosin tekee se, että yhtäkkiä sitä huomaa nauttivansa juuri niistä asioista, joita sinkkuaikana ylenkatsoi. Vaikka kaupunki sykkisi kiihkeänä ympärillä, tuntuu vastarakastuneesta siltä, ettei maailmassa ole mitään niin hienoa kuin katsoa televisiota kotona, kliseisesti oman kullan kainalossa.

Siinä missä sinkkuaikana vannoi feminismin nimeen, parisuhteessa taantuu taas laittamaan miehelle ruokaa ja taputtelemaan sen kasvavaa vatsaa tyytyväisenä.

Rakastumisessa on toki omat negatiivisetkin puolensa. Viimeistään uuden rakkauden myötä on pakko tunnustaa se, että avioeroa edeltänyt viaton lapsenusko lemmentunteen kestävyyteen on mennyt. Lopullisesti. Niinpä perusluottamuksen kanssa saa uuden suhteen edetessä tehdä aikalailla töitä.

Keskiverto uusiosinkulla on myös jatkuva pelko persuuksissaan siitä, että uudessa suhteessa tulee toistaneeksi kaikki ne samat virheet, jotka kaatoivat sen ensimmäisen. Ihmisillähän on ikävä tapa toistaa itseään.

Virheitä ei voi kuitenkaan välttää, ellei sitten jätä koko elämää elämättä. Sitä paitsi: uusi kumppani on väistämättä erilainen kuin vanha. Niinpä suhteen ongelmakohdatkin poikkeavat entisestä. Luonteenpiirteet, jotka aiheuttivat närää vanhassa suhteessa, saattavat olla uudessa jopa eduksi!

Kun uusiosinkku sitten kaiken kohkauksen jälkeen sopeutuu seurustelemaan, jäljelle jää enää yksi kysymys. Millä nimekkeellä uutta kumppania pitäisi kutsua?

Voiko aikuinen nainen sanoa seuralaistaan poikaystäväksi, kun tämä ei selkeästikään enää ole poika, eikä nainen itsekään mikään tyttönen? "Miesystävä" kalskahtaa kovin viralliselta ja pelkkä "mies" viittaisi likipitäen aviopuolisoon.

Facebook lienee nykyään jo perin epämuodikas ilmiö, mutta jotain säilyttämisen arvoista siinä sentään olisi. Naamakirja tarjoaa nimittäin erinomaisen ratkaisun tähän ongelmaan. Uuden kumppanin kohdalla saattaa siellä yksinkertaisesti merkitä: "It's complicated".

Ja mikäs sen sopivampaa?

Monimutkaisiahan ne uudet ihmissuhteet poikkeuksetta ovat. Monimutkaisia, mutta ihania!

Kirjoittaja on uusiosinkkuuteen perehtynyt akateeminen sekatyöläinen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.