Raketit verolle, EK maakuntaan ja kotimainen ruoka mainoksiin

Taas paloi taloja ja kouluja. Silmävammoja tuli. Sormia riekaloitui.

Uuden vuoden juhlintaan kuuluvat ilotulitteet aiheuttavat paljon vahinkoja. Silti ilotulitteiden käyttö on vuosi vuodelta lisääntynyt. Vuosi vaihtui kymmenien miljoonien eurojen suhahtaessa taivaalle.

Kansalaiskeskustelussa ilotulitteilla on kannattajansa ja vastustajansa. Ilotulitteiden hintaan on vaadittu haitta- tai räjähdeveroa, jolla yhteiskunta voisi kerätä ainakin osan niiden aiheuttamista kustannuksista.

Voimakkain sanankääntein on myös esitetty, että ilotulitteet pitäisi kieltää turhana kerskakulutuksena ja ympäristön likaamisena.

Täyskieltojen tielle ei pidä lähteä. Kieltämällä paha ei katoa. Ongelmien edessä ei pidä silti jättäytyä voimattomaksi.

Ilotulitteiden aiheuttamat vammat ja tulipalot ovat suuri ongelma. Ei ole hyväksyttävää, että kymmenen tai kaksikymmentä ihmistä saa yhtenä iltana silmävamman tai useita taloja palaa. Ikävää näissä onnettomuuksissa on, että usein vahingon kärsijä on sivullinen. Raketti syöksähtää suoraan ohikulkijan silmälle tai sytyttää kytemään jääneenä toisten ihmisten talon.

Kaupungit ovat jo kiristäneet sääntöjään niin, että ilotulitteita ei monissa kaupungeissa saa ampua keskusta-alueella. Näin on muun muassa Jyväskylässä ja Helsingissä.

Taloudellinen ohjaus on hyvä keino ihmisten käyttäytymiseen vaikuttamisessa. Hinta vähentää yleensä kulutusta. Ilotulitteet ovat nykyisin edullisia. Siksi haittavero voisi olla toimiva. Vero nostaisi ilotulitteiden hintaa ja vähentäisi niiden kappalemääräistä ostamista. Samalla yhteiskunta saisi verotuloja.

On myös muita keinoja. Ilotulitteiden mukana pakkomyytävät suojalasit voisivat hieman vähentää ainakin silmäonnettomuuksia.

Yksi kuitenkin on selvää. Kuntien ja kaupunkien ei ole järkevää käyttää kymmeniä tai satoja tuhansia euroja verorahoja ilotulitteisiin. Julkisissa tapahtumissa ilotulitteet voisi korvata näyttävillä valoesityksillä.

Työnantajajärjestöt eivät viihdy Jyväskylässä. Taloudellinen Tiedotustoimisto (TAT) lopetti vuoden vaihteessa toimintansa Jyväskylässä. Työnantajajärjestöjen mielipidesiipeen kuuluva TAT on tehnyt työtä oppilaitosten ja yritysten välillä. Nyt tämä työ hoidetaan Tampereelta tai Vaasasta - jos hoidetaan.

Työnantajajärjestö EK on kiertänyt Keski-Suomea myös muuten. EK:lla ei ole ollut Jyväskylässä vuosiin paikallista henkilöstä. Myöskään Teknologiateollisuus ei alueella ole.

Työntekijäliitot sen sijaan ovat alueella tiiviisti. Esimerkiksi SAK on aina ollut vahva vaikuttaja paikallisine toimijoineen. Raimo Salpakosken uraa jatkaa Ahti Ruoppila. Näkyvyys jatkuu.

On käsittämätöntä, että EK:ssa ei pidetä 130 000 asukkaan kaupunkia ja lähes 300 000 asukkaan maakuntaa läsnäolon arvoisena. Tämä saattaa aikanaan näkyä myös keskisuomalaisten suhtautumisessa työantajajärjestöön. On monia esimerkkejä siitä, kuinka maakuntapohjaisen toiminnan purkaminen ja niputtaminen suuriksi kokonaisuuksiksi on epäonnistunut.

Aito tuntuma alueelle on kadonnut.

Vaalirahoitus oli otsikoissa viime viikolla. Yksittäisten ehdokkaiden rahankäyttöä vaaleissa listattiin lehdissä ja televisiossa. Yleensä summat olivat pieniä, jopa yllättävän vähäisiä.

Vaalityö maksaa. Ehdokkaiden vaalirahoituksen seuraamisessa on menty liiallisuuksiin. Avoin vaalirahan lähteiden ilmoittaminen on demokratian hengen mukaista, mutta liian huomion kiinnittäminen vaalirahoitukseen ei ole missään suhteessa todellisuuteen.

Ehdokkaiden on voitava kerätä rahaa yrityksiltä, yhteisöiltä, puolueilta, ammattiyhdistysliikkeeltä ja tukiryhmiltään. Pelkällä valtiollisella tai julkisella rahoituksella vaaleja ei pidä edes kuvitella voitavan käydä.

Omilla rahoillaan vaaleja voisivat käydä vain varakkaat. Mahdollisuus kerätä vaalitukea tekee vaaleista hieman tasa-arvoisemman tapahtuman.

Pitkään politiikassa olleet tietävät senkin, että ehdokkaiden ja puolueiden saama kannatus on vahvasti samansuuntainen kuin niiden mainonnan määrä. Yleensä pelkkää sanomalehden mainontaa lukemalla voi ennustaa, mitkä puolueet ja ehdokkaat vaaleissa voittavat.

Julkisella rahoituksella ei saa enää kustantaa elintarvikkeiden kotimaisuuskampanjoita. EU:n uudet markkinointisäännökset kieltävät tällaisen "kotiinpäinvetämisen".

Suomi voi nyt harrastaa valtiotottelemattomuutta. Kotimainen ruoka on arvo, jonka puolesta pitää kampanjoida. Pelkillä yritysten rahoilla sitä ei välttämättä tapahdu.

EU:n uudistuksesta hyötyvät suuret globaalit ruokafirmat ja ruuan bulkkituottajamaat.

Suomalainen ruoka on hyvää. Valtion pitää se uskaltaa sanoa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen vastaava päätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.