Rakkautta ensi silmäyksellä Omaniin ja suitsukkeeseen

Jokainen arabimaa on omaleimainen ja ainutlaatuinen. Siinä missä Egypti sykkii sähäkkää tempoilevaa energiaa, Omanin sulttaanikunta säteilee verkkaisen tervettä ylpeyttä.

Omanilaiset ovat arabeiksi poikkeuksellisen rauhallisia ja pidättyviä. Omanissa tuntuu, että kaikki puhuvatkin paljon hiljaisemmalla äänenvoimakkuudella ja hitaammin kuin monissa muissa arabimaissa.

Omanilainen katsoo ja ajattelee ensin ja avaa vasta sitten suunsa. Egyptiläinen ei ehdi ajatella mitään ennen kuin tunteet kuohahtavat, ja suu on jo puhunut pitkän fraasilitanian – olipa kyse sitten positiivisesta tai negatiivisesta tai täysin neutraalista tunnetilasta.

Matkustin Omanin sulttaanikuntaan ensimmäisen kerran työmatkalle kymmenen vuotta sitten. Lentokentällä jo ennen passintarkastusta oli vastassa hienostunut tuoksu, jota en tunnistanut, mutta joka hurmasi minut heti.

Kaikkialla Omanissa leijuu suitsukkeen savu tai tuoksu. Suitsuke ei kuulu vain juhlahetkeen vaan arkeen. Omanin suitsuke on Boswellia sacra -puun kivettynyttä pihkaa. Suitsukkeen polttaminen tarkoittaa sen asettamista hehkuvan hiilenpalan päälle, jolloin pihka sulaa luovuttaen tuoksua ja kauniisti kiemurtelevaa valkoista savua.

Rakastuin omanilaiseen suitsukkeeseen ensituoksusta. Samoin voin sanoa rakastuneeni Omaniin ensisilmäyksellä. Edelleen, kymmenen vuoden ja lukuisten työmatkojen jälkeen, Omanin sulttaanikunta on lempiarabimaani.

Kairoon verrattuna Omanin pääkaupunki Muscat on siisti ja rauhallinen. Liikennekulttuuri Omanissa saattaa suomalaiseen menoon tottuneelle tuntua eksoottiselta, mutta Egyptin ajokulttuuriin nähden omanilaiset noudattavat liikennesääntöjä ja ajavat rauhallisesti.

Omanilaiset ovat terveellä tavalla ylpeitä kulttuuristaan ja maastaan. Siihen heillä on monia erittäin hyviä syitä. Erityisen ylpeitä omanilaiset ovat myös hallitsijastaan sulttaani Qaboosista, joka on aidosti kansansa rakastama hallitsija – harvinaisuus arabimaidenkin joukossa.

Qaboos kaappasi vallan isältään verettömässä vallankaappauksessa vuonna 1970. Tuolloin omanilaiset elivät eristyksissä ja harvalla oli pääsy koulutuksen pariin. Nyt Oman on moderni arabimaa, joka ammentaa voimaansa vahvasta kulttuuriperinnöstä.

Yhä useammassa arabimaassa perinteinen pukeutumiskulttuuri joutuu väistymään länsimaisten trendien tieltä. Omanissa erityisesti miehet pukeutuvat edelleen perinneasuun. Perinnettä halutaan ylläpitää sillä, että valtion viroissa oleville perinneasu on normi.

Kymmenen vuoden jälkeen mietin edelleen, mikä tekee omanilaisista niin omanlaisiaan? Kaikista kulttuurieroista huolimatta länsimaisena naisena ja journalistina voin Omanissa kohdata paikallisia miehiä rennommin ja länsimaisen luontevammin kuin monessa muussa arabimaassa.

Nykyiseen kotimaahani Egyptiin minulla on viha-rakkaussuhde, mutta Omanin sulttaanikunnan kanssa kuherruskuukausi ei ota loppuakseen – ja omanilaisen suitsukkeen tuoksusta ei voi saada kyllikseen.

Kirjoittaja on Kairossa asuva vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.