Rauha saatiin, muuta ei

Euroopan köyhimpiin kuuluvassa maassa Bosnia-Hertsegovinassa on viime viikkoina koettu rajuimpia yhteenottoja 1990-luvun alussa käytyjen Jugoslavian hajoamissotien jälkeen.

Väkivaltaisia mielenosoituksia nähtiin useissa kaupungeissa eri puolilla maata. Hallintorakennuksia poltettiin ja poliisi käytti väkijoukkoja hajottaessaan kumiluoteja, kyynelkaasua ja vesitykkejä. Satoja ihmisiä loukkaantui.

Maan talous on surkeassa jamassa ja suuri osa työikäisistä vailla työtä. Joka viides asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella. Virallisten tilastojen mukaan työttömyysaste on yli 44 prosenttia, mutta maan keskuspankin arvion mukaan ainakin viidennes työvoimasta tekee töitä pimeästi.

Talous on polkenut paikallaan koko itsenäisyyden ajan. Talousahdingon taustalla on monimutkainen hallintojärjestelmä, jossa eri etnisille ryhmille on haluttu taata oma edustus. Se on mahdollistanut monenlaisia väärinkäytöksiä ja estänyt siirtymistä markkinatalouteen.

Itsenäistymissodassa vuosina 1992–1995 kuoli yli 100 000 ihmistä. Sota päättyi Yhdysvaltain paimentamaan Daytonin rauhansopimukseen, jossa valta jaettiin muslimeille, katolisille kroaateille sekä ortodokseihin kuuluville serbeille keskitetyllä ja toimimattomaksi osoittautuneella tavalla.

Yhteisessä liittovaltiossa Bosnian ja Hertsegovinan federaatioon kuuluu 51 prosenttia ja autonomiseen Serbien tasavaltaan 49 prosenttia maasta. Federaatio on jaettu kymmeneen kantoniin, joilla on omat pääministerit hallituksineen ja laajat valtuudet. Federaatiolla ja serbitasavallalla on lisäksi omat parlamenttinsa, presidenttinsä ja hallituksensa. Valtionpäämiehen tehtävät kiertävät kolmijäsenisessä presidenttineuvostossa kahdeksan kuukauden vuoroissa.

Muslimit haluavat laajempaa sentralisaatiota, kroaatit vaativat oman asemansa korottamista ja serbit hylkäisivät koko liittovaltion. Politikointi työllistää poliitikkoja, ja parlamentaarikot nostavat kansan keskipalkkaan verrattuna kymmenkertaisia kuukausiansioita.

Moinen maa ei houkuta vakavia ulkomaisia sijoittajia, hämärämpiä yrittäjiä sitäkin enemmän. Levottomuudet alkoivat Tuzlasta tehtaidensa tulevaisuudesta huolestuneiden työntekijöiden odotettua palkkasaataviaan tuloksetta kaksi vuotta. Poliitikkoja heidän asiansa ei ollut kiinnostanut.

Levottomuuksissa ei ole nähty etnisiä ulottuvuuksia – vielä. Monet mielenosoittajista eivät olleet syntyneetkään Jugoslavian sotien raivotessa. Mutta tyytymättömyys voi helposti laajentua myös väestöryhmien väliseksi, varsinkin jos poliitikot lähtevät viemään sitä sellaiseksi. Liittovaltion turvallisuuden ministeri Fahrudin Radoncic varoittikin kantonien hallituksia ”kansalaisten tsunamista”, mikäli kansan ääntä ei kuulla.

Samaa huolta jaettiin alkuviikosta Euroopan unionin ulkoministerikokouksessa. Britannian ulkoministerin William Haguen mukaan varoituskello on soinut. EU:n kuten muunkin kansainvälisen yhteisön ongelmana on se, että vaikeudet Bosnia-Hertsegovinassa kumpuavat itse valtion perusrakenteesta. Sen avaaminen voisi johtaa entistä pahempiin ongelmiin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.